Pelkäämällä kaikkee hyvää sumentaiksee itse jyvää eikä nappiin liipase -oloons ojast riipase. Meit on monii, tällälailla ikuisesti parast vailla urputetta suosien -jopa läpi vuosien. Aivan helpost montust kipuis seleimmille vesil lipuis hukkaamalla jurrinsa -mielen, karvaturrinsa. Kaks kun äärtä hengensaral pitämättä mitään varal ongelmia riittelee -nurjanpäisest liittelee. Tahtomaa vois terotella sulput jyvist erotella kohtuupienel vaivalla -rintalastans kaivalla. Ei vaan rupee ripeest työhön haalimalla värkkei vyöhön kärsimykseens käpertyy -silmis oikee häpertyy. Näissä riittäis miettimistä kunnolliseks tiettimistä laiskuus vaan on esteenä -pedil olo, kesteenä. Ois ees hidust selkärankaa tyhmyyttäänhän laidoil vankaa suoralinja parasta -irtois, haitan karasta. Aatosjuoksu, ei viel työtä kasapäitten, saanti myötä täytyis nousta heräten -ottosaaliit keräten. Turha kysyy tuloksista matkoinpäässä suloksista ytimehen porata -eikä totust horata. Päivä silloin alkais paistaa uutuuksia, teoin haistaa kunnioitus kasvaisi -tulevia rasvaisi. Vuoteskellaan lähtöpaukkuu saadaksemme täyttää laukkuu ilontarjot tukena -myötäelo, pukena.
Pentti Pohjola 20040922 (20040922) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu