Selitellä miksi pitää oras vaikka heikost itää näitä riimei tarkotan -uneluut kun karkotan. Turhanpäiset tuhertelut pötkömäiset nuhertelut joutais laittaa lätkimään -alkaa muisti pätkimään. Itsepäisest, niinkuin liimas hönttöilyä teonviimas tuollaiseks sen leimailen -pönäkäst kun reimailen. Viidestkympist olin yli tuolloin aukes tohroonsyli eikä etäs erotu -järjenkantilt terotu. Ajantäyttöö, tyhjänpelkoo siitä ottain hivest selkoo näistä lähtein ponnistus -toinenjuttu, onnistus. Omaa kohtaa tietyst raavin sinne suuntaan äkist haavin yksitoikost parempaa -suosii myöskin arempaa. Minä itte, - siit ei puhe vaikka tulis suuntaan nuhe kiukutteluu, surkeaa -puser-alta purkeaa. Elämää, se heikommankin joka täyttää vajaast tankin piiloo ei saa avuja -ladul tuokaa havuja. Kasikymppiin, jotkut tovit ole en tuol aukiovin juhlantyylist aiemmin -tarvii nyt jo vaiemmin. Sen on verran nivelhaittoi epäsuuntaan, kehonlaittoi varjommalla vaeltaa -höntösköidä omis saa. Ainoo tapa, tulla esil vaarattomil ollen vesil kun näit tavui tahkoaa -olematoint jahkoaa. Harvan silmiin edes joutuu periferis tää on soutuu itseilmuun tiimoilta -pikkukaloi siimoilta.
Pentti Pohjola 20040921 (20040921) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu