Ihminen elää, ja hitusest oppii maailmal matkoja seilaillen useesta pussista anteja koppii -olemaans toisihin peilaillen. Halu ois etsiytyy arvojenluokse mutta ei koni ain, sinsuuntaan juokse tämä on totista tarinaa -kylmentää, ystävä-arinaa. Joillakin hoppu on päivittäin esil liepeet vaan takanaan liehuvat rikkoista paattiikin pukkaillen vesil -tunteensa tyhjistä kiehuvat. Nyt täs on oltava, ydintä, paukkuu kupeelleen vyöttäen aktiivilaukkuu ottoista ilmettä naamassa -mitalei rintaansa saamassa. Pitäähän miehellä menestet olla naistenkin nauratteen tiimoilta sielujenmerellä , myrskyissä jolla -välttyykseen alisteen viimoilta. Ellei oo eväitä moisihin toimiin joutunee perskoja vasuunsa poimiin sepä se häpeän herättää -imitsin pusikkoon perättää. Kukaan ei löytää voi kauneinta kukkaa hälhän ois vaatimat vallasta arkistenparihin helposti pukkaa -lähempän juuri tuot kallasta. Tytöt on tietoisii viehätysvoimast siin pitää jeppejen lähestyy roimast unteloin turha on yrittää -minlaiseen suosioon pyrittää. Onni on extroille varattu hylly tyhmien turhaa ees kurkkailla komeille karjuille pyörii tuol mylly -anheitten sivus vaan surkkailla. Vakka kun kantensa valitsee oikein siinä on sivuisten silmät ne soikein ihmeittenaika ei ohitse -maine ja rikkaus, kohitse. Hiljammat hukkaavat nuorina tujun päähän kun potkintaa vuottavat eikä ois avuitta, mahtoista sujun noloo kun kauttansa suottavat. Rämeillä otteilla, taikoja korvaan sieltä sit lähtien, uutuuksii sorvaan jopahan jarrut ne hukkuisi -tunkiol ylinnä kukkuisi.
Pentti Pohjola 20040918 (20040918) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu