Kyllähän ihminen hyvänsä tietää jospa vaan vastuksii polullaan sietää heikolla tunnolla nurillaan -oli nyt mitenkin, kurillaan. Arkinen asenne rutistaa pillist etääntää haaveitten tanssista villist noinhan ne laskastuu kukkaset -santahan suttuvat rukkaset. Helppo on paljoja itsestä luulla toista jo kaverein kommenttei kuulla yksi, ei yhtehen nivelly -samettihanskoilla sivelly. Pitää tät rytkytyst tyynesti mieltää turhuudentunnetta, kimpusta kieltää lokeroi, yritteil täytellä -vaikka sit pienesti näytellä. Sovellustestissä ikuisest ollaan eikä sais märkyyttä ujua jollaan tunteittenpuolla vaik väräjäis -kontturit kivikos täräjäis. Onni on elämän, riskaus, suola kateus taasen juur, nurjienjuola välisel alueel horjutaan -nöyryydel patoumii torjutaan. Moni voi aatella, potaskaa suoltaa itsellä juurikin eniten puoltaa yrittäis pulmia ratkoa -liaanei kintuistaan katkoa. Jokaisel ankkuri hitusen pohjas reimarein vääriltäpuolilta ohjas tylsääkin ainainen lällyntä -helteitten tulleskin, vällyntä. Ilmasta riimeihin tavuja koppaan unohdin lukea alussa oppaan nyt on jo vetelät housuissa -haallettais umpisis nousuissa. Tuoreus tahmaantuu ajassa liikaa pelkäst kun määriä löysästi tsiikaa ei aina uistinta vedessä -harmaisenhuuhtoa edessä. Uusia tehdään, vaik taitoa puuttuu omiinsa raiteisiin yleenskin juuttuu sitä kyl porssintaa tarvittu -mielpahaa liiveistä harvittu. Iloa etsitään, vesis vaik silmin joskushan rullailee loppuhun filmin hanat ne täydesti suljetaan -äärienkantamil kuljetaan.
Pentti Pohjola 20040916 (20040916) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu