Sattumanoikuissa jotenkin seilaa mennyttä, tulevansuuntaisest peilaa löytyiskö rippusest ehompaa -käytännönkertoimin tehomaa. Vähillä eväil täs, lapsestasaakka ettei ois kuorminut liiasti taakka perässähipsijän pestissä -ole ei tukevast lestissä. Kuitenkin, silmiä siritty auki uikohan pyydykseen jossakin hauki tuleeko rikkaaksi turhista -vaikopa itkujenpurhista. Jokaisel velvoitus toistansa säästää eikäpä kitkerii, esillepäästää noita on syytä juur miettiä -aivan tuot, arkensa tiettiä. Mulla täs ainakin joltista painoo enkä lie kulkijoist ehdoitta ainoo vääriä helposti livahtaa -yhtä, et toiselle kivahtaa. Ahtaus pesinyt omassa mieles rikinkinkatkuista löytänyt kielest moisest ei varoja ylpeillä -syntinsätunnos siin kylpeillä. Useitten kantilt ehk, selite väärin parempain sumentoon, haittani käärin tarvi ei nurkilta pälyä -töpömp, hän moista ei älyä. Rehtiys olkohon, ohjeinen nuora sihtaus tuollaiseen, jemptisensuora ajate ahoil kun kuljetaan -monia syömmeemme suljetaan. Lahjaksitullutta, jokainen joutu vaistoisenvaraista, enimmin soutu tyrskyt tuo suolaista pärskettä -pahimmoil, ihan jo härskettä. Nöyryydentroppia kulhia pitää alustast oikeita aatteita itää säryt ei satoa vähennä -itsee, tät mustumilt lähennä. Yhteistä meillä on, jalkaimme alla suvinen helle, ja talvinen halla luonto ei itseään säästele -nyrsyjä kintuille päästele. Onnee on elämä, alustaloppuun usein kyl väärin se tuhlataan hoppuun mylväistäis kartanot kaikumaan -kiitostenhymniä raikumaan.
Pentti Pohjola 20040914 (20040914) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu