20040912 Tajun tahkontaa

Joskus oomme tukkeisia
kärhämöinnin kukkeisia
lähimmäisten lähellä
-piruisuutta nähellä.
Tuota tarve puntaroida
aatoksellaan huntaroida
voisko iloks väännellä
soinnukkaammin äännellä.

Kaikkeen täytyy löytyy syynsä
oivallella, oma kyynsä
röheäks jok asettaa
-miinuksille tasettaa.
Ystävii ei silloin ole
vehreenpeltoo, tuota pole
hätäk lukee lakia
-masee, tämän takia.

Itset jos on oheenpantu
liiantutuks käynyt mantu
hengenherkkyys turtunut
-joskus pato murtunut.
Auttaneet eik sorjat sanat
umpehen vaan laittoit hanat
älä ukko selitä
-tyhjilläsi pelitä.

Sek se laittoi ilol jarrun
huvihallin ovel parrun
minkätakan itkettiin
-rikkaruohoi kitkettiin.
Lahottaisi aika pöngän
vapahuttais jälleen höngän
ystävyytten ahoille
-eri monil tahoille.

Haikailuiksko noita mainiit
priimasarjois, ketkä painiit
särkyneelk ei toiveita
-etsiäkään loiveita.
Menetetyil korvikkeita
tuherteitten sorvikkeita
jokahisel annissa
-siit vaan, kotiinkannissa.

Pitää hakee parannusta
mielialan varannusta
eikä ärheit ruokkia
-kivikoitaan kuokkia.
Jurnust kääntyy iso laiva
huomisist noist löytyy vaiva
riemunrunsuut halkaista
-esejänsä valkaista.

Pentti Pohjola 20040912 (20040912) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu