Joskus oomme tukkeisia kärhämöinnin kukkeisia lähimmäisten lähellä -piruisuutta nähellä. Tuota tarve puntaroida aatoksellaan huntaroida voisko iloks väännellä soinnukkaammin äännellä. Kaikkeen täytyy löytyy syynsä oivallella, oma kyynsä röheäks jok asettaa -miinuksille tasettaa. Ystävii ei silloin ole vehreenpeltoo, tuota pole hätäk lukee lakia -masee, tämän takia. Itset jos on oheenpantu liiantutuks käynyt mantu hengenherkkyys turtunut -joskus pato murtunut. Auttaneet eik sorjat sanat umpehen vaan laittoit hanat älä ukko selitä -tyhjilläsi pelitä. Sek se laittoi ilol jarrun huvihallin ovel parrun minkätakan itkettiin -rikkaruohoi kitkettiin. Lahottaisi aika pöngän vapahuttais jälleen höngän ystävyytten ahoille -eri monil tahoille. Haikailuiksko noita mainiit priimasarjois, ketkä painiit särkyneelk ei toiveita -etsiäkään loiveita. Menetetyil korvikkeita tuherteitten sorvikkeita jokahisel annissa -siit vaan, kotiinkannissa. Pitää hakee parannusta mielialan varannusta eikä ärheit ruokkia -kivikoitaan kuokkia. Jurnust kääntyy iso laiva huomisist noist löytyy vaiva riemunrunsuut halkaista -esejänsä valkaista.
Pentti Pohjola 20040912 (20040912) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu