Hitsi kun jaksaisi omia jotain eikäpä tipasti laittaen sotain uutta ois antoisaa etua -vähentään nyhjienretua. Pienessä kulmassa, juttuihinnähden yhäkin tönkösti huomiseen lähden kipaleit haitaril opissa -vähän tuol ilompaa kopissa. Siellä on pöyhitty jokaiset nurkat liiankinvaikeisiin, hetkittäin kurkat näppejä pakko noit notkistaa -älyä senverran potkistaa. Riimeis ei vaihtoa liiemmin tapaa ihan kun tsiikaisi, tyhjiennapaan mist silt ei erilleen malttaisi -outous tuolloinhan kalttaisi. Elämä rikkaus, myöskin näin niukal jolla on olenta yleenskin hiukal aina vaan uusista piristyy -lamaisest tunnosta siristyy. Äreys ujuttuu toveiksi rintaan lopaten kourahan, hankalankintaan huikut siin pahasti tukossa -sietävyys, umpises lukossa. Katua tarvitsee kaikkea huonoo mölyilynjälkeen ei näyttele kuonoo on se vaan sellaista sotkua -etääntää, iloisiinpotkua. Laatunsa kohotust odottaa yhä vaikka ei oikeista naruista nyhä toivo se vierelt ei karannut -paikkans täl rötkölle varannut. Jääräpäänsafkaa kun ikänsä syönyt hankalan leiman tuo olijaans lyönyt vaikka kuin yrittäis parsia -eristeliikaistaan harsia. Yhteisönapua aina on saanut niukemmin toisille taatusti jaanut sekin ehk syvältä kalvailee -toiminnanedelteit halvailee. Olemankartta siis suhrujenpeitos välillä kitkerää, hämmetty keitos nieltävä okaiset aatelmat -tohelost pinohon saatelmat. Hyvää on siltikin evääksi tullut menelmät monast vaik perinkin hullut tietä viel edessä riittänyt -päivittäin sellaisest kiittänyt.
Leuhkiminen ei se passaa omaa luottoo tuolla hassaa katteen puuttuis jutulta -tuntuuk kenest tutulta. Erehdykses hölää väärin ylimittaa, oman häärin naureskeleet sivusta -ukko tempas vivusta. Kosk ei edelteitä keulaan miten laittais langan neulaan pötypuheeks kääntävät -rautalangast vääntävät. Sun on syytä taitos muistaa leipälävest, pelkäst luistaa hauiksii mis tarvitaan -viraabelit harvitaan. Talonmaallust joskus heitin kolmes päiväs, sudil peitin vel kyl ylhäät toki tek -onnistumast olin vek. Pälähytin, - kiire toimi jokaseinän, esilpoimi höpölt alkaa tuntua -nyhdänk valheenhuntua. Vuosikymmenii jo tuosta innostuksen, ryntöönvuosta liioittelin alusta -pätemän kait halusta. Niin siin luikui yli aidan tekemissä, taidonlaidan bumerangin takaisin -hölmöst tuossa lakaisin. Yrite nyt nuoremmalla jemptisyydel suoremmalla kiitos, että toimittaa -nykypäivää loimittaa. Hältä sujuu, maaluuhommat eikä estä, töhrynkommat jälkee sopii ihailla -ulkosalla, pihailla. Asia jäik selkoo vaille linksahdinkhan muille maille totuttua tökintä -äärenvieres kökintä. Ihmeellisest pystyn ryttään tavuja kun uusii kyttään ei tuu toista tolkkua -silti jatkan kolkkua.
Pentti Pohjola 20040908 (20040908) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu