20040908 Löysissäluistelua


20040908 Toivon taimia...

Hitsi kun jaksaisi omia jotain
eikäpä tipasti laittaen sotain
uutta ois antoisaa etua
-vähentään nyhjienretua.
Pienessä kulmassa, juttuihinnähden
yhäkin tönkösti huomiseen lähden
kipaleit haitaril opissa
-vähän tuol ilompaa kopissa.

Siellä on pöyhitty jokaiset nurkat
liiankinvaikeisiin, hetkittäin kurkat
näppejä pakko noit notkistaa
-älyä senverran potkistaa.
Riimeis ei vaihtoa liiemmin tapaa
ihan kun tsiikaisi, tyhjiennapaan
mist silt ei erilleen malttaisi
-outous tuolloinhan kalttaisi.

Elämä rikkaus, myöskin näin niukal
jolla on olenta yleenskin hiukal
aina vaan uusista piristyy
-lamaisest tunnosta siristyy.
Äreys ujuttuu toveiksi rintaan
lopaten kourahan, hankalankintaan
huikut siin pahasti tukossa
-sietävyys, umpises lukossa.

Katua tarvitsee kaikkea huonoo
mölyilynjälkeen ei näyttele kuonoo
on se vaan sellaista sotkua
-etääntää, iloisiinpotkua.
Laatunsa kohotust odottaa yhä
vaikka ei oikeista naruista nyhä
toivo se vierelt ei karannut
-paikkans täl rötkölle varannut.

Jääräpäänsafkaa kun ikänsä syönyt
hankalan leiman tuo olijaans lyönyt
vaikka kuin yrittäis parsia
-eristeliikaistaan harsia.
Yhteisönapua aina on saanut
niukemmin toisille taatusti jaanut
sekin ehk syvältä kalvailee
-toiminnanedelteit halvailee.

Olemankartta siis suhrujenpeitos
välillä kitkerää, hämmetty keitos
nieltävä okaiset aatelmat
-tohelost pinohon saatelmat.
Hyvää on siltikin evääksi tullut
menelmät monast vaik perinkin hullut
tietä viel edessä riittänyt
-päivittäin sellaisest kiittänyt.


20040908 Höpötettä...

Leuhkiminen ei se passaa
omaa luottoo tuolla hassaa
katteen puuttuis jutulta
-tuntuuk kenest tutulta.
Erehdykses hölää väärin
ylimittaa, oman häärin
naureskeleet sivusta
-ukko tempas vivusta.

Kosk ei edelteitä keulaan
miten laittais langan neulaan
pötypuheeks kääntävät
-rautalangast vääntävät.
Sun on syytä taitos muistaa
leipälävest, pelkäst luistaa
hauiksii mis tarvitaan
-viraabelit harvitaan.

Talonmaallust joskus heitin
kolmes päiväs, sudil peitin
vel kyl ylhäät toki tek
-onnistumast olin vek.
Pälähytin, - kiire toimi
jokaseinän, esilpoimi
höpölt alkaa tuntua
-nyhdänk valheenhuntua.

Vuosikymmenii jo tuosta
innostuksen, ryntöönvuosta
liioittelin alusta
-pätemän kait halusta.
Niin siin luikui yli aidan
tekemissä, taidonlaidan
bumerangin takaisin
-hölmöst tuossa lakaisin.

Yrite nyt nuoremmalla
jemptisyydel suoremmalla
kiitos, että toimittaa
-nykypäivää loimittaa.
Hältä sujuu, maaluuhommat
eikä estä, töhrynkommat
jälkee sopii ihailla
-ulkosalla, pihailla.

Asia jäik selkoo vaille
linksahdinkhan muille maille
totuttua tökintä
-äärenvieres kökintä.
Ihmeellisest pystyn ryttään
tavuja kun uusii kyttään
ei tuu toista tolkkua
-silti jatkan kolkkua.

Pentti Pohjola 20040908 (20040908) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu