Toinen kun puuhaa, ja itse on sivus eittämät hitusest nurjuudenvivus luuleet et pinnausmielessä -vastuisuus äijällä pielessä. Noinkin voi sanoa kauempaatsiikain monesthan toimimme pelkoja liikain juuri tuon kehomme ääntelyst -haittojenpaljojen vääntelyst. Ikä siis tuonuksut tukkoja tielle käynnistysvoimaksi ei riitä mielle menemänmoottori pysähtyy -sellaisel sektoril lysähtyy. Ei kyllä merkitse totaalist stoppii yhä saa harrasteist rutiinikoppii vetpeli polvella inajaa -päivittäin syliins sen hinajaa. Riimejä niitäkin jatkuvast rustaa tuohan on valkeal, viirua mustaa häiveitä syvemmist synnyistä -ajattein ehdommist kynnyistä. Koskaan ei arintaan tiskihinpaisko risaista kuplaansa julkeast raisko liikaa jo nykyisil vaarantaa -vaikkei kyl vihjeitä moisest saa. Ärtyneel tuulella pistelee väkist rauhaisat pedot kun pääsevät häkist vihjeiksi onneksi ohenee -unohteentullessa kohenee. Narsistimielel ehk yksinään ynnää eikä tuol turuilla vähästkään rynnää arkuus kait aisojen sisällä -varovaa ootantaa lisällä. Halitsis aatteensa, myöskin nuo tekons minimois miljoonat, töppynsä, lekons järjel et enemmän pitoa -kuhun vois soimonsa sitoa. Palkintopalleil ei kuhnaaja koskaan täysin silt, mudimmis ryvety joskaan suojeluvaisto on kiljaissut -rönikköönmenoa hiljaissut. Askon nyt päivänä tällaista piirrän kotsivuntekijään mietteeni siirrän OnneksiOlkoota, täältäpäin -riimiensekaan mä koukust jäin. Elämä avannut useita porttei toki myös runsaasti hanttisii korttei villissä vapuudes vatkataan -ilois ja suruissa matkataan.
Pentti Pohjola 20040906 (20040906) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu