Joku voi luulla, et muuttunut olen kotista tannerta pelkäst kun polen vanhuus se nykyisin haittana -juttujen sivuhunlaittana. Tietysti vuodet ne eittämät rässää senhän nyt ukkona pakosti kässää ällikään ei ole notkea -monissa tahtoilee sotkea. Ethän käy kylässä, tivaavat tuosta voisithan helposti naapuriin juosta piristyis matala mielesi -työstelyy samal sais kielesi. Oudolt jo tuntuisi toimia toisin autuummat hetkeni, pedillä koisin siinä saa evästä ilmatteeks -kuvitepuolista, filmatteeks. Mitäpä hitsiä äijänä vuottais pettymää taatusti toisille tuottais sanainen arkkukin mollilla -ääntelyt peräti nollilla. Hengissäolo on nykyistä ruokaa elämpää aiemmin, piilosti huokaa tässäkin sietoisii kulmia -ratkoa menojen pulmia. Laitettu taltehen, matkamme varrel konstilla säästytty palamast karrel jonoista jatkua riittänyt -rengasta toiseensa liittänyt. Ei kyllä kultaa oo huuhdottu tipast löytämät myöskään sit, bandoranlipast harmaata arkea hellitty osa jop olosta vellitty. Ahkerat ansaitsee, kiitoksensortin nostaen pakasta valttisen kortin sehän on oikein, ja nätisti -palikat pinossa mätisti. Kuvitekuippareil näppiä nenään itsens kun tellänneet ikuiseen tenään eikä oo montussa rappuja -vapaaksipääsemän lappuja. Pienessä hutkeessa hetkestätoiseen järkinen eipähän valuisi moiseen ruumenten keskel kun piehtaroi -edelteet hunningol, itse loi. Silti voi virnistää, pientä on eessä eikäpä naruna näkimet veessä anteja suhteisest tarjotaan -paahtavalt pahalta varjotaan.
Pentti Pohjola 20040905 (20040905) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu