Näille jos sivuille tulee ken milloin ihmeittenootantaa, ei ole silloin arkisen karua heitäntää -mielisten einesten keitäntää. Ilot ja surut, ne lappailen tähän kirjausmielessä, erittäinvähän vanhana ukkona alotin riimistä konia jalotin. Viiskympist ohi se oli jo tuolloin nuottei kun pistelin, intoisin vuolloin samoin jo sanoja yritin -tavuttein päätteisiin pyritin. Henkinen reikä, mua yllä nyt pitää nuukia toveja parissaan itää enempää yltöö ei haeta -kehitysmielessä saeta. Ruumiista työtä ois hauskakin hommii ukolt ei suju, kaik mennyt on pommiin korvikkein ääressä viihdytään -eten, jos arjessa kiihdytään. Tällaista yhtäistä pötköä myllyy mapit ne täyttävät useeta hyllyy omaks juur iloksi rustattu -kynällä koukertain mustattu. Homman vois hoidella ruudunkin luona niskan kyl seudussa asustaa kuona mieluummin lojommas piirtelee -tavujenhäntiä siirtelee. Loppuiset soinnut näis juurikin määrää kuinka noit kasoihin taltehenhäärää juonta en yritä laitella -äkkisenmakua taitella. Mulla on käsitys, uinuvat rauhas parempaa ihmisil, viihtyjenkauhas tönkköi et riimei näit tutkisi -äijän tään hötö, se kutkisi. Valheista erossa yrittää pysyy omaltatunnolta, lupia kysyy sitähän tällainen toilailu -rautlanganmallinen hoilailu. Laannu en tekemäst, voima jos riittää arkisenketjuhun lenkkejä liittää pikkusii siruja hakien -tietoisna, rajaisen lakien. Kiitos on esillä, verhoin vaik takan läheisten tuelhan plarailen pakan valtit kyl ehdoitta vähissä -siltikin siintävää nähissä.
Pentti Pohjola 20040903 (20040903) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu