Toppuuttelen itsee vähän oonhan tullut vuosis tähän ilman raskait murheita -synkänsurun purheita. Vaikka välil tuotan harmii läheistenhän lämmön varmii ainkin siihen turvaudun -nyherön kun kurvaudun. Hommat hoitui nuorempana ryhti vähän suorempana ei niin paljon makuulla -sen voi sanoo takuulla. Raskaita ol ajoin puuhat monenmoiset lihasnuuhat et sai leiväl rasvansa -kokemuksen kasvansa. Aivan tarkast jos sit miettii puuttui ärheet, yrintiettii millä apu napataan -perheyhtyys rapataan. Korvikkeina, värssyt, soitto eipä noilkaan hengenvoitto omalääkkeeks mielletty -laatu enemp kielletty. Vuodet tuovat huonommuutta näivertäen tilaisuutta tarjoella lämpöä -kylänsuuntaan kämpöä. Yksinolo, sitä liikaa kateisena toisii tsiikaa että ovat osanneet -hyvinsuhtein hosanneet. Meikält puuttuu tärkein juju se tuo, iloisolontuju happaamuus nyt kukassa -valonvirkee hukassa. Osaisinpa olla nätist kuuntelulle, alttiinmätis poistuisivat paineiset -tasaantuisi laineiset. Yhteisösthän tulis voima rakenteitten, rahje roima siellä jaksain uurastaa -palkinnonhan mieli saa. Ukkona täs vaateist eros hunkoon tarve pitää teros eikä itkuin inistä -mulle lisää sinistä.
Vanhuus ujuu äijän nahkoin laittamalla moniin jahkoin sitä ei voi estellä -pakko paineet kestellä. Toisinaan nuo tirskuut proput eikä syynä, kiire, hoput olemis vaan mutkia -joita pitäis tutkia. Kauempaa voi näyttää kummalt maisemien, sävy tummalt valoakin hyllyillä -energiaa myllyillä. Noitumista, erheensuunnist hutiloiden tehdyist muunnist saamat hommaa takaisin -pyyhkeillyt kun lakaisin. Aina jotain uutta oppii kunhan muistaa innol koppii tyhmälläkin tavalla -sirusia lavalla. Maailmoi ei näillä haali ristikkäistä kovin vaali punaist lätkää näyttävät -toisin esei täyttävät. Omalinja tuntuu tutult hiljaameno, sovilt nutult kiire jyräis menoa -niukentaen kenoa. Painimista täten jatkaa epäkesko vaikka vatkaa unehtuvat kipeimmät -myöskin toki ripeimmät. Ilmanvaivaa, ei ees tarvi kokemisenkipuu harvi monttujaan vaan täyttelee -ylläpitoo näyttelee. Surui riittää jossainmieles vatupassi usein pieles horjutaan täs huomiseen -nöyräst, anteintuomiseen. Lötköttelyyn ruojuuns laittaa äkkipoikaa tuo ei haittaa solmuun vaikka solahtais -tyhjyyteensä kolahtais. Yhdenlaista heittämistä kitkeryyden peittämistä vanhan ukon vikinä -parempaa ei ikinä.
Pentti Pohjola 20040901 (20040901) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu