Jokaisen elämäs, vaikeitakohtii mitä ei hirveisi tänäänkään pohtii hermot, et viuluisin kielinä -tunnelmat, synkkinä pielinä. Sieltäkin löytäili aikanaan ulos parani noistakin, käsitteentulos raivoisat pilvet ne vaaleni -alkulon alaiset haaleni. Kukaan ei itseään täydesti ohjaa elämänruuhi jos kareihin pohjaa tulos et huitaistaan nollille -sävel siin taatusti mollille. Oppimisilmiö itseään kehii paikkaillen säröjä, sielua ehii ylempkin johdatus huomataan -kelpoisel reitille puomataan. Itsel jos vaikeaa, läheiset kärsii harmis kun toisien toilailui järsii kohta ei moitteille maalia -rututtaa, harteilla kaalia. Parannusprässiä, itselleen pitää sieltä se alkavi kohennus itää esteitä etempää väistellen -oikuudenantoja päistellen. Ympäril tsiikaten, toisil on samoin nurjallekääntyneen esinsä jamoin tuolta on ylemmäs päästävä -huomaten, ilo juur säästävä. Meitä ei pumpuliin kääritä liioin tuskinpa etuja, ahkerin piioin soimon vaan partaita rutistain -helpehet liepeistä putistain. Lääkettä, ihmisten seurassa kulku tuossa juur häippäsee monikin sulku omassa nurkas jos kuuruillen -henkisyys pakosti huuruillen. Vuosii kun kertyilee julmettu kasa yhäkin hontelomp vatpassitasa ei jaksa töitäkään tuhria -päiviinsä sillailla nuhria. Harraste herättyy varmasti silloin tyhjyyttä torjutaan, päivin ja illoin henkreiän äärellä huohottaa -vähäiset perskansa nuohottaa. Näinpä se entrailu jalkojaan jatkaa makoilunlässäily, saapi se hatkaa tarkoitus uudesti kirkastuu -siinähän vihertyy edunpuu.
Pentti Pohjola 20040827 (20040827) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu