Syyttelyihin kuka lähtee himmentelee, huomentähtee pettymyksii kerryttää -nurist mieltään verryttää. Omalkohdal, ei tuost sivuis ärheentyissä räplää vivuis tahattomii toimia -hukkaellen voimia. Anteeksannon jalo taito ei sais olla, paikas vaito reissun alkain alusta -vankentuiksee jalusta. Törmätessä jääräpäihin oma sisu, laittaa jäihin eikä vuosii vedellä -mitä koki edellä. Sydet, sepät, heippa teille antoisaa on nöyrty meille kestämistä kasvattaa -läpsynhollii rasvattaa. Työnnellä nyt harmei talteen itsel saaden, tunteenkalteen etäs tuosta rynnätään -plussaisia ynnätään. Kuulemalla, herkinkorvin ääressä on laadust sorvin eikä pelkää pimeää -röntillensä, tielle jää. Unohtaa voi, moitevirret sulatella jäiset kirret ihmissuhteet normaaltaa -palkkioksi rauhan saa. Jokatyyliin, ei voi mennä niin ei nätist toive lennä illanhiljas mietiksii -kus se oli, homman pii. Opintielle nöyräst taipuu puseroshan riittää kaipuu haeskella hyviä -elon kultajyviä. Läheiset voi osalt kantaa jos noin juttuin mennä antaa ei tuu turhii tukkoja -haittaisien lukkoja. Päivittäistä, ollen kiitos huomeniin siin ehoo liitos kättä voidaan lopata -touhuistakin topata.
Pentti Pohjola 20040826 (20040826) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu