20040825 Väsynvaivoi

Pelottavilt tuntuu päivät
hommailut kun taaksejäivät
omatunto väräjää
-ainaista nyt käräjää.
Tarve muistaa, oma ikä
syyllinen, jos sitten mikä
harppotyylit unehtuu
-kiusast niska punehtuu.

Oiskhan sortu ihan välttö
toimimalhan loppuis jälttö
miks ei hommiin heräty
-nääntävistä peräty.
Lotkuus ujui nahkainsisään
eikä myönny, innonlisään
sä oot äijä pilalla
-hunninkoa tilalla.

Näitä mietteit kertyy pollaan
esteensuuntaan ruuhta hollaan
äkkikäännös pelastais
-sielun vahvaks helastais.
Antakaapas mulle neuvot
sankarit, ja älyteuvot
oisk viel oikeen oksia
-haittoi vastaan poksia.

Vähävähält umpuu polut
sivuunjäävät, ryhtikolut
jalat alkaa letistä
-koht ei päästä petistä.
Onneks moinen jossain edes
vireitä viel huomaa vedes
en oo kummast muuttunut
-roskaisiin vaan juuttunut.

Ilonhetkii, paikoin kokee
teenhän riimei, sitä hokee
ruttupelkin sylissä
-kuin siin täysin hylissä.
Mittaris vaan viisar vinos
turhii lahoi seas pinos
jaksais ryhtyy valkkaileen
-rinnanreimaa palkkaileen.

Upoksistaan ehdoit nousta
tykästyä, arjenshowsta
ystävyyksii ymmärtää
-laistamat et taakse jää.
Päivänpaisteen ehkpä tapaa
huomaten, nyt oonkin vapaa
keinot vaan ne piilossa
-syrjemmällä siilossa.

Pentti Pohjola 20040825 (20040825) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu