Mikhän tarve, riimei näyttää tilaisuutta hyväkskäyttää pienuuttaanko peläten -omahyvääk heläten. Uskoisin, ei juttu jäydä tarpeellist, et netis käydä itsen iloks ahertaa -neuvoja ei kelleen jaa. Ihmisel on asenteita herkänsortin tasenteita löytää valoo reilusti -näkyväisen heilusti. Taitavat, nuo painiit muual sfääreinseuras ollen ruual maalaismölli estynyt -alakanttiin testynyt. Kutakulla, lähtöradal siellä sitten ollaan padal hengen-evään toivossa -karus, huoltenvoivosta. Pienistä jo mieli muuttuu vähempiinkin innoin juuttuu rapsutteita tarvien -toisaal, surun sarvien. Etempää voi näyttää tyhjält laiskottelult, ihan nyhjält silti virtaa langoilla -hyötysuhdet tangoilla. Ajatteit kun päässä pyörii komennossaan täytyy hyörii lähimpiään sormeillen -niillä touhui normeillen. Saannit riippuu älläyksist järjellisten tälläyksist niukemmin jos jaettu -pelkkää arkee paettu. Vuosia kun jaksaa soutaa -rutiinia lisää noutaa taaksepäisii vähitään -ylärimaa lähitään. Ojennukset tietyst omat puuhainpaljot, vapaanlomat tervast ei sais tarttua -kuuta taivaalt varttua. Näin voi mieltä aukoella estyneitään laukoella uupumatta kipeisiin -imetyttyy ripeisiin
Pentti Pohjola 20040824 (20040824) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu