Itseäni paljon sätin tekemättä monii jätin osin, laiskantakia -keinottomuus sakia. En vaan löydä menoon puhtii roimaisuutta, aitoo, tuhtii henkisest vaan heräilen -riimejäni keräilen. Monenmielest, se on nolla koko ukko kesannolla viitsimättä vipeltää -palkinnoitta tyystin jää. Töitäkin kyl aikoin tehty habitus nyt nollil ehty mikään ei saa ryhtymään -askelluksiin yhtymään. Pahalt tuntuu, jossainmieles äreensanoi, hoksaa kieles ei ois syytä inistä -vaikka kurri sinistä. Nurinperin nuljutellen päästätulleit huljutellen yritä ei enempää -viilettelyy, menempää. Funtsimat ei tyhmää auta kuhmurainen pramil lauta nappuloita asettaa -järjellisest tasettaa. Onneks jotain, ettei nuku saamattoman umpuun huku yritetkin muistaen -kivuit huomeen luistaen. Lapsellista, mitallista tarveis lisää, vitallista et ois älyy kasassa -vatupassist tasassa. Hölpötellään yhtä samaa surkutellaan, arjenjamaa messevääkin sopassa -olkoon polle topassa. Könttimäärii näithän mätän jälki-tsiikoon oheenjätän tiedostoihin vipaten -sekundatkin kipaten. Arkitointa, ihan pelkkää riimikoni huomeen telkkää itkuinläpi leikkiä -eiks se ookkin veikkiä.
Pentti Pohjola 20040823 (20040823) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu