Elämä on vanhal köyhää yhtyynpito, sekin löyhää harrasteet juur tärkeitä -vähimässä märkeitä. Onhan toki, arjentietoo niukanvähän, haitansietoo mutkikast silt kulenta -taka-alal sulenta. Parempaahan toki mielis oikehista otteist kielis löytyisi vaan vinkkejä -kolistaisi hinkkejä. Tyhjänpäistä toimitellen elonkangast loimitellen ajatusten tasoilla -niillämielin kasoilla. Jouto-oloo pelkäämällä himmerteitä telkäämällä kipuhiksee rinteitä -löysäellen pinteitä. Maaliin toivois jaksavansa nupis aatteit, raksavansa paljot ohi suhahti -äijä ryppyyn luhahti. Siltkin vielä, henges laukkaa voip myös olla, kakkaahaukkaa ennenkuin täält nykästään -ohiraiteel pykästään. Ruuti kyllä tipotiessään uiskenteluu, vähänhiessään kiitos, että annetaan -jostain ohest kannetaan. Kuprunpuolta, ei oo menos rehtiyteen yhä kenos jo siit periaatteesta -nassikkaisest saatteesta. Totuus tulkoon aina julki pahennuksii, syrjäänsulki se kun yhä, enentä -passeloituu menentä. Vilkuiluita tehdään sivuil onko kaikki oikein vivuil lateraalein puitteissa -järkiperäst uitteissa. Höplöttelen leikil tässä enemmist ei ole kässä niinkuin kaikki tietävät -vähempiinsä sietävät.
Pentti Pohjola 20040823 (20040823) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu