20040822 Hus, Harrasteisiin!

Silloin kun elämä tyhjältä näyttää
harrastemäärillä aukkoja täyttää
ainahan sellaisii ovella
-vartuntamielistä, povella
Ihanpa mikä saa sortti se olla
johonka kiinittyy totunnast polla
nappeja vaikkapa keräillä
-postmerkkein ääriltä heräillä.

Jotkut jop ihmisen vierellään vaihtaa
ykstoikon siltapaa, kimpusta kaihtaa
miljoonii keinoja toimia
-kaniinei hatustaan poimia.
Soittoa, laulua, kitaran-näplööt
omien aatteittens esilleräplööt
päivä siin rupeilee paisteleen
-leikkipäin, tosissaan taisteleen.

Mullakin vähällä, omani haaveet
josta sit enentyi käyttöiset kaaveet
nuotteja paperil piirtelin
-riimeihin sisintä siirtelin.
Pitkälle missään ei uria luotu
aitoja helmiä, julki noit tuotu
mielelle lääkkeeksi lorisi
-padat ne sillensä porisi.

Muuten ois tyhjyyttä rutkasti liikaa
tarkoitteenmukaista, edemmäs tsiikaa
pakkokin kynnyksii ylittää
-sopivansorttisii, sylittää.
Esilletulo, kyl ainainen riski
perään voi räkyttää monikin piski
hulluuko hönttänä yrität
-normaalein seurahan pyrität.

Kuulkaapas kouluja käynehet tätä
alemmil oksilkaan, eineet ei jätä
vaikka sielt ylempää näyttäisi
-tyhjyyksil pussosta täyttäisi.
Usein ei huomata suhtuuttaa kulkuu
raottaa sopivast, padossa sulkuu
anti et enimmin lämmittäis
-veitsisen teräväst kämmittäis.

Tarveisko suutarin pysyä lestis
kerran jos hävinnyt tärkeäs testis
uutta vaan paukkua piippuhun
-jänteväsormisuut, riippuhun.
Yksi on elämä kullakin täällä
omansa hoksaamat, ainoosti näällä
kuka vois oikeemmin arvata
-perustein, tulosta karvata.

Pentti Pohjola 20040822 (20040822) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu