Arvoihin aina ei yrittäin päästä vaikkei noilt vaivoilta itseään säästä näkemät, ydinten kohtia -juurikin tärkeää pohtia. Heilutaan sinne, ja nojaillaan tänne lerpallaan pysyen, ajatteenjänne pientä ain perua mielessä -soperteenkohtia kielessä. Jos ei oo voimia sihdata silmiin mistä siin tulisi tujua filmiin arkisenpäreitä pinossa -hollarit, vatereist vinossa. Tarveisi tarttua älyllä toimeen keinolla oikaista, haittaisenpoimeen selville vesille lykkäillä -neuvoista yleisest tykkäillä. Minä oon meiltä, siit äkkisest eroon tyhmäähän joutua kuvitteist veroon lipat näin lakkiimme löytyvät -ynseet kun niskaamme töytyvät. Rikasta yhteistä, orpuudenvaivaan onnemmal asenteel, availee taivaan ihmisen pienuuden muistaen -niissä sit suhteissa, luistaen. Pöhöttyy useinkin mielisist luuloist väärällä korvalla havaituist kuuloist sieltä kun pöheiköist röntyilee -rauhemmin taatusti höntyilee. Joskus kuin nuijalla ytimeen iskis tuntemansortti on, punaisel, riskis ettei voi hetkeä ventata -luuloja tiedoiksi tentata. Sotkuistensykeröi ehdoitta pelkää hyvänkinhituset, komeroons telkää luullen, et summat on määrissä -kutapa nääntyisi häärissä. Erhe on jokaisel ihmisel tuttu lähespä pakosta, luoksensakuttu tarvi ei nurkkihin valua -peläten, musta ei kalua. Linjojensuunnat juur yhteneväiset meistähän löytyy myös pölkkyisenpäiset vaikka sin takoisi tavaraa -arvatkaa, onkohan avaraa. Kiitoksenkanssa jo helpompaa mennä oma vaik limppu ei pienestkään lennä ringit nuo kohtuisen samoissa -uutimet, yksissä jamoissa.
Pentti Pohjola 20040821 (20040821) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu