20040821 Laarit yh vajaina

Arvoihin aina ei yrittäin päästä
vaikkei noilt vaivoilta itseään säästä
näkemät, ydinten kohtia
-juurikin tärkeää pohtia.
Heilutaan sinne, ja nojaillaan tänne
lerpallaan pysyen, ajatteenjänne
pientä ain perua mielessä
-soperteenkohtia kielessä.

Jos ei oo voimia sihdata silmiin
mistä siin tulisi tujua filmiin
arkisenpäreitä pinossa
-hollarit, vatereist vinossa.
Tarveisi tarttua älyllä toimeen
keinolla oikaista, haittaisenpoimeen
selville vesille lykkäillä
-neuvoista yleisest tykkäillä.

Minä oon meiltä, siit äkkisest eroon
tyhmäähän joutua kuvitteist veroon
lipat näin lakkiimme löytyvät
-ynseet kun niskaamme töytyvät.
Rikasta yhteistä, orpuudenvaivaan
onnemmal asenteel, availee taivaan
ihmisen pienuuden muistaen
-niissä sit suhteissa, luistaen.

Pöhöttyy useinkin mielisist luuloist
väärällä korvalla havaituist kuuloist
sieltä kun pöheiköist röntyilee
-rauhemmin taatusti höntyilee.
Joskus kuin nuijalla ytimeen iskis
tuntemansortti on, punaisel, riskis
ettei voi hetkeä ventata
-luuloja tiedoiksi tentata.

Sotkuistensykeröi ehdoitta pelkää
hyvänkinhituset, komeroons telkää
luullen, et summat on määrissä
-kutapa nääntyisi häärissä.
Erhe on jokaisel ihmisel tuttu
lähespä pakosta, luoksensakuttu
tarvi ei nurkkihin valua
-peläten, musta ei kalua.

Linjojensuunnat juur yhteneväiset
meistähän löytyy myös pölkkyisenpäiset
vaikka sin takoisi tavaraa
-arvatkaa, onkohan avaraa.
Kiitoksenkanssa jo helpompaa mennä
oma vaik limppu ei pienestkään lennä
ringit nuo kohtuisen samoissa
-uutimet, yksissä jamoissa.

Pentti Pohjola 20040821 (20040821) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu