Yksiksein elämänmerellä kuljen ovia auon, ja toisia suljen hukatunsäkkiikin raahailen -pienissä ympyröis kaahailen. Jotakin tullut, ehk enemmän mennyt selkoa millilleen saanene en nyt turhuudenpölyjä liepeissä -mälsäistä tavaraa kiepeissä. Sutjiikin kertynyt, en tuota kiellä pahoja troppeja vaikeeta niellä läiskätty tekojenpramille -nuukasti, makeista namille. Omista erheistä, taaksensapoistui ehkäpä kosteikot moisista soistui ilojen tullessa harvemmin -persauslätkeit, sit sarvemmin. Vähän kyl nuukasti vastuita ottain lähespä tuurilla, kenttäänsä sottain hituisii hippuja arvossa -enemmin sönköilty tarvossa. Ateenan kisoja, tuutit nyt työntää liika on liikaa, se pitäilee myöntää rajoittain huomaamishakuja -jäljellejäävissä, makuja. Tehtäväintulolle, stoppianäyttäin harrastehavinoil päivänsä täyttäin maittavankokoisii annoksii -suppeantyylin juur kannoksii. Ruttua venyttäin, oppimismieles honain myös tarkasti, jotakin pieles tekoihins ei pidä tyytyä -kielloistkaan, täytisest hyytyä. Onhan siis saatu tuot, makeaa maistaa vääristä valinnoist, särkeä paistaa keitossa liikaa jos suoloja -niukentaa sekin noit vuoloja. Maailmanmyllerrys tänne ei yllä aviiseist, telkkarist, paistelee kyllä suomi on sodista sivussa -eteenpäinmenohon hivussa. Ärheitä puheita täälläkin kuulee vallassa-olijoil, niskahan tuulee jetimmin ottakaa ohjakset -poistuisi poluilta sohjakset. Elämänviisari akseliins kiertää toisilla luistaa, mut monilla hiertää sepä vaan täytyvi ällätä -palikoit paikkoihins tellätä.
Pentti Pohjola 20040821 (20040821) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu