Kummaista heittelyy tänäises kesäs vahvasti lörjyä, lämmöst taas pesä aamulla ei osaa oivaltaa -mitäpä sorttia illal saa. Naapurivaltios, ei pala korvet vaikkapa mielisi, höntöt ja torvet elokuus aiemmin köhittiin -turpeen kun savuissa röhittiin. Jokaisna vuonna jo edeltä pelkäs ikkunat ummeksiin, haitasta telkäs lähelkin tahtoivat tupruttaa -passelioloa kupruttaa. Sateit siis saatu on, porvoisenmital auringonintoojat, hekin tuost kital mikäl ei etelään loikanneet -tropiikist huomenens moikanneet. Hikevii päiviä, niitäkin riitost enkä sois tuollaisil pitkinä kiitost rättiseks sellainen saatteli -loppuis jo jukura, aatteli. Matalat pyyhkivät suomen nyt rantoi sepä se takailee, esterist-antoi tänään kyl luukut tuolt tukossa -pisara-armeijat lukossa. Lotkuudest siit pidän kaksisin käsin työmailta etäännän, totutust pläsin voimat täs hukkahan joutuneet -kevehiks räplännät soutuneet. Hanuriharraste, elpyväl kantil välillä loittoili, ollessaan hantil mieli on soitteluun taipunut -tunne läh nirvanaan vaipunut. Että mun annetaan harrastaa ukkon yleisest olenhan tiellä vain tukkon riimejä päivittäin rutistan -taikurist hihasta putistan. Ajan kun kellossa viisarit kääntyy tuollaisil suopeeksi, snaijates sääntyy missä tuo aita on matalin -eipä kait keinona katalin. Pienillä potkuilla, päivästä toiseen sitä on mieltynyt äijänä moiseen lieneekö alukskaan pahasta -kysymys hituu ei rahasta. Ihan kuin lisäisi, elämänkestoo harrasteis turikas yhäti sestoo troppia tällaisel jäpälle -pääsemäl riskaaval häpälle.
Pentti Pohjola 20040818 (20040818) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu