Sanoja kun ilmoil syöttää kestävämmäks itseens vyöttää ihan totta tarinaa -aktiivuuteen, arinaa. Nurkassaan on olo mykkää vuositolkul tuol kun kykkää yhteyksii, osaamat -paikanvaihtoi hosaamat. Pakkotarve, mieltäpäästää vänkäyksilt nuppii säästää ettei piety tervahan -soluttuile hervahan. Mil sit konstil juttu juontuu rikkaudeks hetket suontuu -tulopäivät näyttävät -laarejako täyttävät. Kirjoittelu, apulainen vaik tok hidust kapulainen tyhjääparemp saannilta -oikehitten jaannilta. Vinkukorvil, tiellä kuoppii oudoilpelloil saattaa ruoppii käsittäen toisesti -punninkielet, loisesti. Erhe etäs, haittan paistaa viuhuvista, saa siin maistaa syyttäsuotta läiskitään -mitätöinneil mäiskitään. Aistit ain ei pysy nuorin johtopäätteet, viivasuorin kuulematoist, esteitä -nurjentaen kesteitä. Täs on harteil moni haitta kukkuroillaan noita aitta vanhukseksi vääntyen -umpeluksiin sääntyen. Älkää lyökö otsaan leimaa kykene ei oleen reimaa ajatelkaa kohdalla -sinnepäiseen johdalla. Luulemiaan laukottaen niistäpäisin, raukottaen illanreunaan katoaa -tyhjii toisiins latoaa. Onni, et ees metkoi mielii virittelyst sehän kielii satakoon vaik akkoja -totella ei pakkoja.
Pentti Pohjola 20040817 (20040817) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu