Nykyisin en mitään jaksa päivittäinen se on taksa torakol jos uhkaisi -hengenvarjoks huhkaisi. Joku luulee, pinnaa pappa reservis ois, kunhan lappa ei tuu mitään, ärähdän -laiskuudest vaik kärähdän. Maksaisin kyl, sijaisteost korvaukseks omast leost taitais olla hankalaa -ettei yhtäkään näih saa. Toki rassaa hitsist mieltä askellus kun, oheen tieltä näiverrystä rinnassa -joutenolo hinnassa. Ei mua kukaan vaadi riviin ähellyksenpariin, tiviin itse itsee kuritan -haaveitani nuritan. Hommissa siis, lopus kyntö myöskin, etanainen ryntö alkakoot vaik tuomita -lenkkejä en puomita. Riiminteko levos sujuu aatos makuultakin ujuu ellei käy, niin tuumitaan -huomis-oottoon tsuumitaan. Pollas yhä, elonmerkkei siispä tuoltasuunnalt lerkkei enkä mieli lopettaa -aika yhä opettaa. Turhii tietyst, eninosa lituskana, osoonposa näinkin roppi tehoaa -puser-alust ehoaa. Ihmissuhteit, noit ei ole yhtäjalkaa, tippaa pole korvaiväleist rapsutteet -virkisteiset kapsutteet. Ulkon-oloo tietyst tarvis ikäisen kun, menonsarvis hidust vintil piipertää -alakanttiin tuokin jää. Nöyräst näitä riittaelen snaijuukohdis, viittaelen uskokaapa selitys -telakalle telitys.
Pentti Pohjola 20040817 (20040817) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu