20040817 Kun ei jaksa

Nykyisin en mitään jaksa
päivittäinen se on taksa
torakol jos uhkaisi
-hengenvarjoks huhkaisi.
Joku luulee, pinnaa pappa
reservis ois, kunhan lappa
ei tuu mitään, ärähdän
-laiskuudest vaik kärähdän.

Maksaisin kyl, sijaisteost
korvaukseks omast leost
taitais olla hankalaa
-ettei yhtäkään näih saa.
Toki rassaa hitsist mieltä
askellus kun, oheen tieltä
näiverrystä rinnassa
-joutenolo hinnassa.

Ei mua kukaan vaadi riviin
ähellyksenpariin, tiviin
itse itsee kuritan
-haaveitani nuritan.
Hommissa siis, lopus kyntö
myöskin, etanainen ryntö
alkakoot vaik tuomita
-lenkkejä en puomita.

Riiminteko levos sujuu
aatos makuultakin ujuu
ellei käy, niin tuumitaan
-huomis-oottoon tsuumitaan.
Pollas yhä, elonmerkkei
siispä tuoltasuunnalt lerkkei
enkä mieli lopettaa
-aika yhä opettaa.

Turhii tietyst, eninosa
lituskana, osoonposa
näinkin roppi tehoaa
-puser-alust ehoaa.
Ihmissuhteit, noit ei ole
yhtäjalkaa, tippaa pole
korvaiväleist rapsutteet
-virkisteiset kapsutteet.

Ulkon-oloo tietyst tarvis
ikäisen kun, menonsarvis
hidust vintil piipertää
-alakanttiin tuokin jää.
Nöyräst näitä riittaelen
snaijuukohdis, viittaelen
uskokaapa selitys
-telakalle telitys.

Pentti Pohjola 20040817 (20040817) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu