Pitäis nähdä kohokohdat elämässä, oikeenjohdat väistämällä harmeja -olemien karmeja. Utopiat unohtaen tuumimalla arjenlaen missä matkat mitataan -rosokohtii kitataan. Joskus joutuu polvillensa kuukahuttuu kolvillensa aikomat silt taipua -synkeyteen vaipua. Tälhän se on takominen olonhetkein vakominen et ei pilvii yllänsä -somast mittuu kyllänsä. Haavoil heittäin laastaria kiroomatta saastaria ärsyntunteen tukottaa -vaivuutensa lukottaa. Sitten on jo erihollil mittaroitu taulu nollil reippahasti ryntyen -huomiseensa kyntyen. Maalivivaa ei saa pelkäil uskallusta, hukkaantelkäil päivä rupee paistamaan -tuoreelt matka maistamaan. Vanhoist tikuist kevennetty raidemittaa levennetty passaa pyöräin pyöriä -kelailtaissa nyöriä. Ykskään eipä korvaamaton kuin ei täydest sorvaamaton kavereita tarvitaan -masennust sil harvitaan. Antain ujuu läpsytellen ilmehillä, vaikka pellen riittää jaksuu vesillä -sydänhyvii esillä. Älläämällä, mit on tullut poistamalla kuormast hullut selvinneiksee sumuista -ympäristön kumuista. Rikkautta, hengenantii nöyrtymien kotiinkantii eik se tuolleen menene -haapulointi enene.
Pentti Pohjola 20040816 (20040816) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu