Kohta meil on syksy käsil noin se aika rientää haaleata sävyy pläsil -tummennusta lientää. Useenlaista vaihtelua kuumaakin jo tovi hämymmissä kaihtelua -sateisistkin lovi. Ikää kertyy päiväpäivält miettimään se laittaa ollaankohan eros näivält -tahtook touhut taittaa. Sorjast täs ei luonnu kulkee ärräpäitkin mättää hohtoisilta polut sulkee -kankamanniks jättää. Meinaamisil makehillaan olon karuu pintaa lähdöt uppoo tyhjänvillaan -tohelul sil hintaa. Rähmältään taas uuteen suhaa telineitten luokse vetoilla ei yskään nuhaan -riimikoni juokse. Vanhan ajan vipstaakkeleil saannoil löytyy esteet räpläellen kuluil peleil -nirhaantuiksee kesteet. Päiväkerral punnertaen uutta suoltoo syntyy jääräpäisest nunnertaen -hollitetaan kyntyy. Naurakoot vaik itsens kipeiks meikämannen saannoil eipä askel ehdi ripeeks -täkäläisil jaannoil. Humputellen mullimahal kiirehet on poissa leikitä ei teonpahal -veitsi väänny voissa. Inspritsuunii hakematta nääkin rivit piirsin taidonmuistii sakematta -hotjast pännäl liirsin. Seljälläni suhautin minuuttien verran perskoin seast kuhautin -nostain tyhjän merran.
Pentti Pohjola 20040815 (20040815) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu