20040815 Tyhjäntyrkkyä

Kohta meil on syksy käsil
noin se aika rientää
haaleata sävyy pläsil
-tummennusta lientää.
Useenlaista vaihtelua
kuumaakin jo tovi
hämymmissä kaihtelua
-sateisistkin lovi.

Ikää kertyy päiväpäivält
miettimään se laittaa
ollaankohan eros näivält
-tahtook touhut taittaa.
Sorjast täs ei luonnu kulkee
ärräpäitkin mättää
hohtoisilta polut sulkee
-kankamanniks jättää.

Meinaamisil makehillaan
olon karuu pintaa
lähdöt uppoo tyhjänvillaan
-tohelul sil hintaa.
Rähmältään taas uuteen suhaa
telineitten luokse
vetoilla ei yskään nuhaan
-riimikoni juokse.

Vanhan ajan vipstaakkeleil
saannoil löytyy esteet
räpläellen kuluil peleil
-nirhaantuiksee kesteet.
Päiväkerral punnertaen
uutta suoltoo syntyy
jääräpäisest nunnertaen
-hollitetaan kyntyy.

Naurakoot vaik itsens kipeiks
meikämannen saannoil
eipä askel ehdi ripeeks
-täkäläisil jaannoil.
Humputellen mullimahal
kiirehet on poissa
leikitä ei teonpahal
-veitsi väänny voissa.

Inspritsuunii hakematta
nääkin rivit piirsin
taidonmuistii sakematta
-hotjast pännäl liirsin.
Seljälläni suhautin
minuuttien verran
perskoin seast kuhautin
-nostain tyhjän merran.

Pentti Pohjola 20040815 (20040815) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu