20040814 Leikinpaikka

Höperöintii riimeil jatkan
koko tämän loppumatkan
jos vaan ylhäält annetaan
-raakkityylist, kannetaan.
Ei täs ole minneen hoppu
töissäuju, aikoi loppu
siiventyngil räpsyttää
-potaskoita läpsyttää.

Olemalla, hetkin hereil
itsemielest, auki, kereil
syrjänraost tirkistää
-pienkin tälleen virkistää.
Ateenaakin, silmäinalla
yleisurheilust kun malla
ensiviikon lopulla
-tuijotuksiin hopulla.

Vanhan miehen vajaannuksin
aatospuolen hajaannuksin
päivist irti päästetään
-ruojuamme säästetään.
Sortumatta, loskaojiin
huomistensa luottaa nojiin
olo, kuin se mielletään
-jyrkät kannat kielletään.

Helpottaa kun, kynäl pännii
metkanlaista, höytykännii
eikä euroi hukata
-ruuhta koskeen pukata.
Kavereitta taivallusta
siltikään ei pohja musta
ollaan niinkuin annetaan
-risui kekoon kannetaan.

Useen värssyn vääntelyssä
juonipuolel, lähes pyssä
hittojako haittaisi
-takaper et laittaisi.
Moikat teille, ihmislapset
pulipäät, ja harmaahapset
yhteist ryystyy evästä
-torsost ellei revästä.

Jokahisel sanomista
huomioitten anomista
kaikki ei vaan tunnusta
-ilmiselväst punnusta.
Nöyryys laittaa hommat hollil
ettei soinnu täysin nollil
kelpaa jotain käpsiä
-handuillansa säpsiä.

Pentti Pohjola 20040814 (20040814) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu