Höperöintii riimeil jatkan koko tämän loppumatkan jos vaan ylhäält annetaan -raakkityylist, kannetaan. Ei täs ole minneen hoppu töissäuju, aikoi loppu siiventyngil räpsyttää -potaskoita läpsyttää. Olemalla, hetkin hereil itsemielest, auki, kereil syrjänraost tirkistää -pienkin tälleen virkistää. Ateenaakin, silmäinalla yleisurheilust kun malla ensiviikon lopulla -tuijotuksiin hopulla. Vanhan miehen vajaannuksin aatospuolen hajaannuksin päivist irti päästetään -ruojuamme säästetään. Sortumatta, loskaojiin huomistensa luottaa nojiin olo, kuin se mielletään -jyrkät kannat kielletään. Helpottaa kun, kynäl pännii metkanlaista, höytykännii eikä euroi hukata -ruuhta koskeen pukata. Kavereitta taivallusta siltikään ei pohja musta ollaan niinkuin annetaan -risui kekoon kannetaan. Useen värssyn vääntelyssä juonipuolel, lähes pyssä hittojako haittaisi -takaper et laittaisi. Moikat teille, ihmislapset pulipäät, ja harmaahapset yhteist ryystyy evästä -torsost ellei revästä. Jokahisel sanomista huomioitten anomista kaikki ei vaan tunnusta -ilmiselväst punnusta. Nöyryys laittaa hommat hollil ettei soinnu täysin nollil kelpaa jotain käpsiä -handuillansa säpsiä.
Pentti Pohjola 20040814 (20040814) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu