Kyllä on mukavaa haitaril soittaa vanhana äijänä itsensä voittaa sormet vaik vastahan tenivät -rutiinit yhäti enivät. Perustat kyllä ne muistoissa säilyy erisii sävyjä soitteista päilyy antaa vaan aikaansa jutuille -tuleepa monia kutuille. Juurikin polkissa potkua riittää sillähän halmeella mielisint niittää tangoikin tahtovi käpeltää -sottiisei ilosta näpeltää. Entisenmallisiin, ukkoa työntää helpointa ikäisel omikseen hyöntää kivasti jonoissa sävelmät -sakeantasaiset kävelmät. Henkistä herätet yllä siin pitää muistojenjuurista täytettä itää vanhukseks tässä kun asettui -totutuil varstoilla mielin pui. Laihasenmallista, kepeintä käyttää monetkin haasteiset vehje tuo täyttää ehk vähän viritys hukassa -soraisii ääniä kukassa. Montaa on kurttua käpläilty täällä joitakin vieläkin, yhtaikaa näällä vanhimpaan kiintoni kurotan -sillä noit tuntoja purotan. Kuulimis, niissäkin liikaa jo vikaa näpeistä poisto, et tapahtuu pikaa rautainen annos vaan otattuu -seuraavaan soitantaan jääpi muu. Harrasteil rassailee lyhyttä muistii antanee asioin, sutjempaa luistii kunhan ei sängylle rönähdä -pelkäksi lötköksi lönähdä. Riimeissä niissäkin, tovinsa tuhraa varttisen yhdessä, ehkäpä suhraa puolessa tunnissa viimeistään -haaltojenkelkasta sivuun jään. Äijänä ohempaan olema lykkää shakinkinääressä, koneella kykkää haiveniins saa siinä raapia -nurjankin ääreisii kaapia. Simpsakkaa siltikin, aatostenpoluil yhäti uusia, olemal kolul en tästä ikinä luopuisi -hitsistkö silloisest juopuisi.
Tuskaisel mielellä nuorena kuljin omissa selkkuuksis päivittäin nuljin enkäpä tohtinut menentyy -järkisest etäämmäl enentyy. Koulu men köpelöst, reilusti myönnän vastuittenkontturii työläästi työnnän jotakin haikeeta aattelin -ruippanaan arkeeni saattelin. Monikin pimatsu. mesinen marja turskemmil pojille, saantoinen karja sellaiseen ikin en ehtinyt -rakkaus roihusti lehtinyt. Etevät alttaril, räknööstä poissa komentain lapsiaan nätissä koissa raamatun käskyjen mukaisest -leppeäst, lämpimänsukaisest. Jonojen hännille huonoimmat heitty suurimmat elkeensä tunkioon peitty tuollaisist puuttu kait seksiä -ehdi ei muutakaan keksiä. Pankrotin takia eläjät kitui manii ei kolhoosis, ajoittain hitui vaatteit ei uusia ostettu -karmeimmal arjel silt kostettu. Is-ukol lankesi aikoinaan velat papereist, vekseleist, repesi helat laskujenhaaltari maltteili -ylempää rauhoitti, valtteili. Kyllä te killingit haalitte läjään silloin vast vaatiman eteenne mäjään tuo oli verkarhun puhetta -järkisen siistiä nuhetta. Nuorimman takia holhous jurni minulkin isommal, surkuutta kurji siin ehkpä miehisyys katosi -perheisen pelko tuo patosi. Aina ei ollut ees markkoja yhtään holhouspaikasta lähti niit nyhtään korjausaate se hukussa -maksuja hutkehti tukussa. Oma täs menentä, jemptyyttä ilman kattohonvilhujast näpsivät filman pelkur ei tarttuile ruorihin -uskoa valaksi nuorihin. Isä se poissa, ja hirmuiset velat täytisest sirpalein, toivojenkelat peltoikin pakko ol poistella -hengissäpysyl vaan loistella.
Helmikuus kolkytäkahdeksan repes taivas isukko päätteli sillosest vaivans torakon kulmille asetti -nikkelii pollaansa lasetti. Vei vielä toisenkin manalan majoil kauhua ol siinä, ääril ja rajoil noita kun hetkiä aattelee -elämäniloja maattelee. Metsät ol raiskattu kymmeneks vuodeks sodassa myöhemmin, palojen suodeks rahat jo aiemmin pämpätty -vekselein nimiä rämpätty. Kolmetoist täyttänyt, hentoinen lapsi eihän viel kummasti ansioil kapsi ymmärrys sellaisil tasoilla -olemat, älynkään kasoilla. Äidille järkytys vuorena lankes viisi meit kersoja helmoihins vankes rahatta tuli tuot niukkuutta -maratonmatkojen tiukkuutta. Pikkasen tuloja, voista ja munist tippunt ei hanasta, läheskään kunist ovest kun verkarhu livahti -itstunto hiitehen sivahti. Tuo kyllä ymmärsi talousahteen järjesti toimitteet, saantina kahteen pienest noist kivuista selkesi -hyv-voinnin siltikin telkesi. Ostivat autoja, koneita muita eipä vaan metsästä myyty täs puita paperit sellaiseen viittasi -rupsakkiin kieltämät niittasi. Joskushan vastikkeet veloille löytyi normaalielämään kituisest töytyi rattaat ne alkoivat pyöriä -ihmiset isompan hyöriä. Velkaa viel myöhemmin joutuilin hakeen saadaksein Kouvolast, haitarin makeen maksun kun hoito siin pitkitty -häpeänastiast litkitty. Kuuna ei päivänä sit tehty velkaa nuppiinsa ikuisest sellaisen telkaa vaikka ois rappio ovella -puhdasta tuntoa povella. Aikeita tuhansin tuppasi meille ei ollut autoa suhata teille moottoripyöräl vaan ajelin -lähtöjä minimeiks vajelin.
Pentti Pohjola 20040813 (20040813) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu