Kaikenhan kakaisen julkiseks tällä netin kun sivuille, päivittäin mällä eikä tuu hullua hurskaammaks -tekipä rönsyjä yks tai kaks. Jotenkin kutittaa nuppia riimit olemat takana vähätkään tiimit laatua todel ei nimeksi -vähyys kun anteja pimeksi. Tarviskos onnistuu, aamuin ja illoin konehan olisi kylmästi silloin rattaat ne pyörien rutajais -etsintätörppönä tutajais. Annetaan aiheitten, tulla ja mennä eipä siin liiasti, haivenest lennä vaikka kuin yrittäis kepittää -suomeksisanoen, sepittää. Nythän on suvi, ja vilutkin poissa joutavast meneillään, syntymäkoissa työlliset haaveet ne heittäen -rimpsuilla puutteita peittäen. Onneksi kankku viel hitusest vippaa silti ei pärjäisi, oltaes tippaa jäykät on naakelit ukolla -lähes jo pyssöökseen tukolla. Kiintoisaa mielestä jatkuvast haluu entisenmuistoista, tunnelmii valuu silloinhan enemmän tapahtui -humooripuoltakin vapahtui. Nyt ovat suljettui monetkin ovet rintaisenpohjassa, haprakanlovet vähän kuin sumuisen suttuista -huilarinpenkille kuttuista. Luullust ei onnempaa, rämäkäl mielel vieläkin herkempi, haittojenpielel tuurilla silloinkin seilaisi -etevii taaempaa peilaisi. Annetuil eväksil, alusta loppuun funtsittu silleen, ei sorruta hoppuun vuodet kyl tehtäväns toimittaa -olemankangasta loimittaa. Nöyrtyy kun osaisi iloisin naamoin juurikin tällaisin, arkisin saamoin polkujenpieliin ehk tökkäytys -urilleen noinkin viel pökkäytys. Hauskaa täs havaita, huumori kukkii ihan kuin aika se pehmisi nukkii ystävät jelppaavat juonnossa -mikä täs melskates suonnossa.
Pentti Pohjola 20040812 (20040812) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu