20040809 Toteita

Mäenrintees pieni kukka
alustanaan, sammalnukka
lähteenvesi vilajaa
-itseens puroon hilajaa.
Korret liekuu ilmavirras
yläisel on nättii pirras
vedenkalvo heijastaa
-elämä tuost täytet saa.

Loppuu väkist kehunsanat
suviluonnol, auki hanat
tätä helle herättää
-surkeiluista perättää.
Ansaitsisko kukaan tätä
jokaises meis, jokin mätä
ihminen on puutteinen
-lähtökohdilt juutteinen.

Kevääl nousee ruoho maasta
lehtivihree päästyy haasta
enimistä tapahtuu
-pitimistään vapahtuu.
Ihmetellään, katsastellaan
tunnelmilla ratsastellaan
nähdes elonanteja
-kotosalle kanteja.

Taivaankaaren piirtyessä
horisonttiin siirtyessä
silmät auki ammentaa
-ihana on kotimaa.
Yltäist tarjoo suomen suvi
elämä tääl ekstra huvi
jollei vastaan jukita
-nätinnälkää lukita.

Maisemia ramppaamalla
keinoi talteen tamppaamalla
ilonaihe rajaton
-täyttymältään ajaton.
Suolle jos sun askel johtaa
pursuntuoksut siellä kohtaa
voimalliset aistimat
-nenällänsä vaistimat.

Omavähyys pitää heittää
suvenkukul, - syrjäänpeittää
metkankynkkään kavuta
-reitit siten havuta.
Ukkonen meit jälleen muistaa
kolinoita pilvest puistaa
hauteistansa tarjoaa
-tuoreisena pysyy maa.

Pentti Pohjola 20040809 (20040809) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu