Mäenrintees pieni kukka alustanaan, sammalnukka lähteenvesi vilajaa -itseens puroon hilajaa. Korret liekuu ilmavirras yläisel on nättii pirras vedenkalvo heijastaa -elämä tuost täytet saa. Loppuu väkist kehunsanat suviluonnol, auki hanat tätä helle herättää -surkeiluista perättää. Ansaitsisko kukaan tätä jokaises meis, jokin mätä ihminen on puutteinen -lähtökohdilt juutteinen. Kevääl nousee ruoho maasta lehtivihree päästyy haasta enimistä tapahtuu -pitimistään vapahtuu. Ihmetellään, katsastellaan tunnelmilla ratsastellaan nähdes elonanteja -kotosalle kanteja. Taivaankaaren piirtyessä horisonttiin siirtyessä silmät auki ammentaa -ihana on kotimaa. Yltäist tarjoo suomen suvi elämä tääl ekstra huvi jollei vastaan jukita -nätinnälkää lukita. Maisemia ramppaamalla keinoi talteen tamppaamalla ilonaihe rajaton -täyttymältään ajaton. Suolle jos sun askel johtaa pursuntuoksut siellä kohtaa voimalliset aistimat -nenällänsä vaistimat. Omavähyys pitää heittää suvenkukul, - syrjäänpeittää metkankynkkään kavuta -reitit siten havuta. Ukkonen meit jälleen muistaa kolinoita pilvest puistaa hauteistansa tarjoaa -tuoreisena pysyy maa.
Pentti Pohjola 20040809 (20040809) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu