Kotomme kuumenee päiväises paistees siinä on useinkin, hankalanmaistees tuuletin saapi se surista -ukko siin mukana murista. Huone tää räkitteen hollilla juuri annostenmäärä, et plussaisen suuri entisest tuonhan jo muistanee -vakiost, oleman suistanee. Paitaa ei niskassa voikaan tuos pitää outoa oloa taatusti itää tolppa vois mittaris aleta -elämä ilommaks valeta. Joillekin tällainen hakuses ihan ruskistaa eittämät vanhankin lihan itte oon suojassa säteiltä -harmaisenhytissä näteiltä. Sieto jos olisi leijonanluokkaa heiluttais hommissa, kirvestä, kuokkaa aikoi jo työstely loppunut -vähäkin sensuunta toppunut. Raukaksi luullusti menevä määrii itse ken jatkuvast, puuhii ja häärii karikol paatiini joutunut -ainaisil alenteil soutunut. Nyt sitten riimejä esille räpsin tuollaisten parissa hetkiset käpsin pollassa jotakin pyöriksii -olettein alapuol nyöriksii. Vanhana valahtaa tuollaiseen saumaan keräilee kupoolist perskeitä aumaan niistä voi todeta tyhmyyden -pitkään jo jatkuneen hyhmyyden. Onneksi tällaisten äärelle änkes erittäin aktiivist ihmisen länkes yhä kuin olisi valjaissa -etäällä hyödyist kyl paljaista. Jollei tuot henkreikää aikanaan suotu pelkäksi tohveliks päiviinsä tuotu ikäisen antimet ahtaissa -melkein kuin liimaisis tahtaissa. Runojen antein näist miljoonat kilsat tuossa ois välissä, haittojensilsat kunnoist ei ukko tää älyä -sointuvaa ois kyllä hälyä. Lahden nyt välkettä tiirata muistaa silloisil hetkillä kivasti luistaa kunnes taas ympäril karua -näinkään ei hyljitä tarua.
Luopumalla ilololost taatust sattuu joten nolost nauruhetket vähenee -apatia lähenee. Pitäis jaksaa fiilist hakee et se oisi, riitonsakee vastavoima väärille -suopuunmyöntö häärille. Tyhjistä jos jänne lerppuu ei saa luokse tuoreist kerppuu hutopäiten horistaan -viemäreihin loristaan. Niuhuut ei sais päästää niskaan riimei syystä rajust viskaan noilla sanatötteröil -loppuinlopuks, hötteröil. Uusii aatteit pitäis löytää koristamaan tyhjänpöytää homeisiaan lakaista -totuus kidast kakaista. Mokaamalla taantuu teho ykskään liike, ettei eho latinkia pyssyhyn -sisälteistä syssyhyn. Joutomiehen ajatteita tyhjänpäivän pajatteita kieltämään en rupea -sointi, ei se upea. Oletteita pelkäst kasaan huomistani niillä tasaan konemaisel työnnöllä -pirstaleiseks lyönnöllä. Kukaan näit ei viitsis lukee ymmärretyn asuun pukee en ehk itse jaksaisi -hilkun vaik jok maksaisi. Taulapäänä tavottelen käämejäni navottelen laiskotusten vallassa -pientareille kallassa. Hellet rupee pelkäilemään sen sit varjol, selkäilemään näin on ukon asiat -lokeroitui rasiat. Suvessa nyt täydest uidaan kuvitteitten laihoo puidaan yhteiseksi hyväksi -jaksaneeko jyväksi.
Pentti Pohjola 20040806 (20040806) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu