20040729 Hajataittoja

Yksin on ulkona kivoista väkist
saamatta lahjoja, ilojensäkist
nyreys itseään kasvattaa
eikä voi eduilla rasvattaa.
Nuorena moista ei aateltu silloin
runsaasti hutketta oli tuol milloin
sittemmin ankeaans pelästyi
jumitteen kitkerään selästyi.

Lähtemät alkoivat loppua tyystin
arkista työtä vaan funtsimat jyystin
paskoja kärräillen pellolle
yleens jo vihainen kellolle.
Viideltä laitteli lehmienpariin
untelot olot ne tyssäsi kariin
sittenpä jatkuvaa hutketta
laiskaan vaik tuntenut kutketta.

Siitähän leivän ja särpimen raapi
joskus kyl helpeitä pelkästi kaapi
markkoja puuttui kun taskusta
verkarhun läimäämäst laskusta.
Itsensä unteluut tuollaisest syytti
että ol niskassa hikevä nyytti
mieli ehk jotenkin lysähti
kehitys alkuunsa pysähti.

Kireys minulle, haitta ja myrkky
useina päivinä tuollaisest tyrkky
käryi kun tupaseen lemuaa
piruisenpoikanen remuaa.
Ikkunansulkuihin äkisti rientää
ettei tuo ehtisi henkisii lientää
huonolla tuulella pärisee
suomeksisanoen, ärisee.

Monisis vaiheissa, tunnelmat tuolla
henkisest jouduttu pikkasest suolle
koneises shakis ehk missannut
juttusis kintulle pissannut.
Yritän ehontaa, hoippuja noita
saamal kun leivälle pikkasen voita
järkevää tosissaan etsiä
humpates, riimienmetsiä.

Ehdoitta ehompaa täytyis siis löytää
jatkuvast opuksiin nuppiaan töytää
vähälkin järjellä keräilee
oikeest jos asiaa peräilee.
Tarvi ei uskoa, minä täs määrään
-yksinään, oikeal tavalla häärään
porukal konstit ne valkeneis
oikeitten tiimoilla, halkeneis.

Pentti Pohjola 20040729 (20040729) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu