Yksin on ulkona kivoista väkist saamatta lahjoja, ilojensäkist nyreys itseään kasvattaa eikä voi eduilla rasvattaa. Nuorena moista ei aateltu silloin runsaasti hutketta oli tuol milloin sittemmin ankeaans pelästyi jumitteen kitkerään selästyi. Lähtemät alkoivat loppua tyystin arkista työtä vaan funtsimat jyystin paskoja kärräillen pellolle yleens jo vihainen kellolle. Viideltä laitteli lehmienpariin untelot olot ne tyssäsi kariin sittenpä jatkuvaa hutketta laiskaan vaik tuntenut kutketta. Siitähän leivän ja särpimen raapi joskus kyl helpeitä pelkästi kaapi markkoja puuttui kun taskusta verkarhun läimäämäst laskusta. Itsensä unteluut tuollaisest syytti että ol niskassa hikevä nyytti mieli ehk jotenkin lysähti kehitys alkuunsa pysähti. Kireys minulle, haitta ja myrkky useina päivinä tuollaisest tyrkky käryi kun tupaseen lemuaa piruisenpoikanen remuaa. Ikkunansulkuihin äkisti rientää ettei tuo ehtisi henkisii lientää huonolla tuulella pärisee suomeksisanoen, ärisee. Monisis vaiheissa, tunnelmat tuolla henkisest jouduttu pikkasest suolle koneises shakis ehk missannut juttusis kintulle pissannut. Yritän ehontaa, hoippuja noita saamal kun leivälle pikkasen voita järkevää tosissaan etsiä humpates, riimienmetsiä. Ehdoitta ehompaa täytyis siis löytää jatkuvast opuksiin nuppiaan töytää vähälkin järjellä keräilee oikeest jos asiaa peräilee. Tarvi ei uskoa, minä täs määrään -yksinään, oikeal tavalla häärään porukal konstit ne valkeneis oikeitten tiimoilla, halkeneis.
Pentti Pohjola 20040729 (20040729) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu