Sanovat, kompostimaha on sulla noinhan ei vuosissa vanhoiksi tulla ehkäpä ennakoi haittoja nurmenkin alaisiin laittoja. Kahdeksankymppiä pianpa esil tällailla seilaillaan, äijyydenvesil ylhäältä matkamme määrätään hitaasti huomiseen häärätään. Eläväntunnussa kokee silt olla vaikka se keikkuilis aalloilla jolla ärheys välillä väkertää yksin kun ikuisest lopult jää. Ulkoiset turhasti häiriöö tuottaa kun ei voi mitenkään, selittäin suottaa -juurikaan roinien käryistä -leikkurein yltäisest päryistä. Helteillä pakko on ikkunoi aukoo iltojenliepeillä käryjä laukoo sepä se silhetkel suututtaa myreänoloiseks muututtaa. Pitäisi siedellä erlaista menoo omis kun harrastaa, selkäistä kenoo aktiivit tietysti pyllertää eivätkä teoitta hetkeks jää. Kaikkinen käryytys, kiusaa ja rassaa mutta ei äänehen moitella passaa grillistään kuka vois luopua täytyyhän suvesta juopua. Ilmvirransuunta tääl pahinta sorttii kesäisel helteellä, valttista korttii etelän, lounaan, juur viritys katkujen perille kiritys. Päivisin ikkunoi auki saa olla eikä tuu mielehen edes se molla mutta kun ehtoolle edetään sulkimet, suppuhun vedetään. Lehdissä valittaat samasta syystä onkhanpa aina siin, kysymys kyystä tyhjist et viitsiksii naputtaa vehryyden raikkuudest taputtaa. Alisteenalaiseks olonsa kokee eipä mun syytä, sit puolusteeks hokee nuoremmil rohkeeta rysäys eikä tuu pyhinkään pysähdys. Onneksi jolloinkin muualta tuulee silloin voi vedellä virneeseen huulee -ähä, kun haitat on hukassa elämä rauhaises kukassa.
Pentti Pohjola 20040728 (20040728) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu