Mieliala, sehän määrää kuta kulloin sitä häärää vaiko riuhtoo lenkillä taikka löhöö penkillä. Ihantyhjäst ei voi olla siinä halkeis harmist polla ärsynkaari kohoisi jotain hulluu tohoisi. Ajatukset ainkin karkaa liihotteleet, hengensarkaa vaikka miten mataisi ämmii taivaalt sataisi. Ulotteisuus ain ei julma estämässä moni pulma omavähäin osalta kauempana posalta. Yritytään kehittyä tiedonlähteil ehittyä ettei tyhjä tallaisi satoamme hallaisi. Piti tehdä ikä työtä väkistekin, olla myötä leipä maistui hyvältä kadonnut ei jyvältä. Ilot toki ohuis siivuis monesti ih tyhjiinhiivuis kun ei ryntyyntaitoa hurmakkuuden maitoa. Eihän saanut haluil vastet puuttui tuota, rohkeenkastet aralle ei anneta maitteisuuksii kanneta. Sivummalta seuras puuhii hänttärien, innonnuuhii tappisilmin tiirasi kateisuuskin viirasi. Olko nuo siel, ylärapuil varustettu, myöntölapuil kun he limppuun tarttuivat natikoitaan varttuivat. Virheitä ei kukaan huolis melskais elon valopuolis haluttuna kamuna eikä romun ramuna. Kiitos, - näinkin menennöistä paitsiollen enennöistä tääkin sietoo kasvattaa naakeleita rasvattaa.
Pentti Pohjola 20040727 (20040727) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu