20040724 Pienin panoksin

Ai kun osais jotain kunnol
taakka vierähtäisi tunnolt
nousis oloin rapuilla
eikä mälsis hapuilla.
Joillekin on suotu eväät
heillä riittää, ikikeväät
pyytämättä onnistaa
leikinvarjol ponnistaa.

Toista meillä, hajamietteil
ruksit puuttuu plareis tietteil
sekundoissa rähmitään
juuritasol kähmitään.
Lapsestsaakka aisti surun
asetuttui kallaal kurun
helppo minne liukua
turvaksi ei riukua.

Utopiat pyöri päässä
äly silti, horkas, jäässä
näin ei valo enennyt
sutjastsuju menennyt.
Omilvähil oli orja
kiinnosti vaik usee sorja
-älä polta näppejä
ropeloitse säppejä.

Silti pitää, elää, olla
hartehil vaik nuija polla
-ainkin joitten mielestä
kangerteista kielessä.
Elämää siis, juuritasoil
rähmiskelyy, tunnekasoil
vähist pieni ilostuu
huomentoivo silostuu.

Ylenmäärin, yksinollen
aristuttaa riimipollen
kaavaisest et käpertää
nollanvarjo tallel jää.
Parast alkaa aina alust
riippumatta teonhalust
sukset ladul läiskätä
annos uusi mäiskätä.

Näin kyl syntyy laaduit määrää
tärkeintä, et kimpus häärää
reppuu olal keventää
sektoria leventää.
Ilo tehdä, niinkuin työtä
haastepuol vaik, se ei myötä
kotikonnul jätöissä
elävyytten mätöissä.

Pentti Pohjola 20040724 (20040724) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu