Laiskuus antaa moneen tilaa itsens vaan sielt esiinhilaa pännään sitten tarttua ajatusta varttua. Ellei syty, hetimiten jospa kohta, kässää siten pientä mietet venyttää riimisäikeiks enyttää. Maailma ei tuolla käänny -akselillaan, hituu väänny oloo silti kirkastaa täytepuolta tyhjään saa. Vuottenpaljot niskassansa leppeytynees kiskassansa seuraa muitten menoja hyötyjään, ja tenoja. Ahkeroilta syntyy uutta nuo ei hukkaa tilaisuutta torventäydelt täytettä plussapuolist näytettä. Onnellisii ollaan tuosta etevien, hyödynvuosta se ei meiltä sujuisi -kaseikkohon ujuisi. Yritetty täälkin pientä löytämisiks hengel lientä että huomeen herätty uutta annost perätty. Tuloksena usein nolla kyntösarka kesannolla vaikka hiessä hiertäisi ympyräänsä kiertäisi. Rajallisuus päält jo näkyy ei oo sitä, älyntäkyy millä mutkat suorenis henkisesti nuorenis. Kuluneita ovat eväät pitkäl takan, tehokeväät oletteitten vähiä -hidustkaan ei lähiä. Ponnista nyt tuosta lentoon yritys jää, laadunhentoon täyttäin pienii koloja aiempia noloja. Suvi tänään sävelt soittaa koittakaamme lerjuus voittaa haastetta on kerraksi löytää itsens herraksi.
Pentti Pohjola 20040722 (20040722) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu