Edistystä halajamme juurillemme palajamme aaltoliike ryhdistää kajojamme yhdistää. Rempseys on usein etu vähemmillä, kipeist retu jokaiselle jaetaan huoliamme paetaan. Ikä lisää tönköntuntuu -silmäineteen, sotkunhuntuu parast ottaa opiksi nuoliaisii kopiksi. Ain ei päivä juurkaan paista -meno, mansikalta maista yhä pitää sauvoa etsiskellä auvoa. Kuulemuksil epäilyitä järjenavul hakein syitä onko otois älliä vaiko, takatälliä. Sen on verran seikat hukas roitujakin rehoo kukas mitkä pitäis sipsiä tunkiohon nipsiä. Suunnitteit on helppo viskoo toinenjuttu, taakkaa kiskoo missä niska hikoaa paidankaulus likoaa. Välttelijöi aina löytyy heit ei kiinnä moinen töytyy omihinsa katoovat itsens salaan patoovat. Toiset lyövät mainosrumpuu aihe vaik ois, täyttä humpuu poskipielet vaahdossa ylenteisten paahdossa. Jokaisel yks raskas huoli -persusalta katoo tuoli rikkailta, myös köyhiltä -umpimielilt, - löyhiltä. Hungata ei ohi rahal lipsutella sivuun tahal nimenhuutoon vastataan kuolonkoslaan lastataan. Päättyy siinä iäks hosu uinumalaan reitti osu ennen pitäis ehtiä avuinensa, lehtiä.
Pentti Pohjola 20040721 (20040721) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu