20040719 Tarjoja

Hiljaisii ovat tuol, maanantairannat
siellä ne torkkuvat, kalliot, sannat
aampäivän hetkee, ja nättiä
voipi kyl kuumuutta mättiä.
Sorjasti lainehtii pelloilla viljat
tuulenkin tuuhoilut, maltisen hiljat
kelpailee kunnailla kulkea
ovet ne takanaan sulkea.

Meikä kyl mopolla liikuksi tuolla
vaivaton tapa se metrejä nuolla
pirsinkin rannalla piipahdin
-kotises, - istumaan riipahdin.
Ihanan oloista suomen tää suvi
joutoisel äijälkin ensteinen huvi
työt kun jo ovat ne takana
puhtoinen, suunnitteen lakana.

Arvailunvarassa, huomisentulo
runsaita kymmenii, uhkaako kulo
hitsihin moiset voi heitellä
maisemansorjuuksiin peitellä.
Venhoja joitakin lilluili merel
kalojennarruuhun ehkäpä kerel
sehän taas riippuvi ahdista
tippuuko, saantojen mahdista.

Yrittäin ymmärtää, itseä, muita
katsella lahdelle, - tuuheita puita
vehreä vallannut voimalla
täytisensorttisel, roimalla.
Pieni on ihminen kaiken tään rinnal
joskus vie voimia, pysyä pinnal
että tuo käsitys kilkkuais
millisenverran ees hilkkuais.

Nuorena oli täs turhasti arka
näin jäi se löytymät, henkinen karka
takrivin taaviksi niukkeni
plussaisuus sellaisest hiukkeni.
Turha siis toivoa lotosta voittoo
vaikka kuin räimeilis haitarinsoittoo
annetuil pitäisi pärjätä
-hallavanvärisil värjätä.

Saannit ja viennit ne lieneekin tasan
raavinhan minäkin pienoisen kasan
mikä juur henkistä huttua
vatpassinlöytymän kuttua.
Riittäis vaan ruhossa, liikunnaniloo
karistuis kupeista, kymkunta kiloo
tällaisii pieniä toiveita
huomisenhyödyksi, loiveita.

Pentti Pohjola 20040719 (20040719) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu