20040716 Arki, ankkuri enemmille

Miksikö riimei jonos laitan
-kumotaksein, huolen, haitan
iäntuomat järsimät
orpuudesta kärsimät.
Noitahan ei jemptist osaa
värssynvärkkäilyi kun hosaa
tasailee silt tannerta
pikkusielul, annerta.

Vanha ukko, hulluuk noita
-käytäntöistä tehdä koita
älä sängyl lojua
miettimällä rojua.
Kyllä täs viel pystyskestää
luutumisen täyden estää
harppailuita lankuilla
ei kyl voimil vankuilla.

Olos nykyy, närsyy, haittaa
puntarihin tehot laittaa
kidunpuol ehk viisari
-hauishommist, piisari.
Lonkka, olka, eivät siedä
niit ei rasitukseen viedä
öiset säryt pelottaa
ukkoo osalt kelottaa.

Tavutuksii sovittelee
vaistonvarast lovittelee
paljost määräst purkeaa
-jonkunmielest,- Surkeaa!
Itselleni yksin laitan
pullistutan värssyil aitan
hyötylääket eittämät
-inhonsoppaa keittämät.

Autotonna, nykyajas
ehdoitta on lähdöt hajas
kotinurkil jatkusti
-ihmekö, et vatkusti.
Uudenhaust, tuost ei lakkaa
nivaskoiksi plarei pakkaa
olema näin määrännyt
äijän intoon käärännyt.

Juoni toki enemp puuttuu
-rutisevan kuivaks muuttuu
en voi auttaa asias
tällaisii nyt rasias.
Oi' mit oiskaan hienot tunnot
pitsitellyt, tavuinkunnot
uusii uksii avaisi
seminaareis ravaisi.

Pentti Pohjola 20040716 (20040716) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu