Miksikö riimei jonos laitan -kumotaksein, huolen, haitan iäntuomat järsimät orpuudesta kärsimät. Noitahan ei jemptist osaa värssynvärkkäilyi kun hosaa tasailee silt tannerta pikkusielul, annerta. Vanha ukko, hulluuk noita -käytäntöistä tehdä koita älä sängyl lojua miettimällä rojua. Kyllä täs viel pystyskestää luutumisen täyden estää harppailuita lankuilla ei kyl voimil vankuilla. Olos nykyy, närsyy, haittaa puntarihin tehot laittaa kidunpuol ehk viisari -hauishommist, piisari. Lonkka, olka, eivät siedä niit ei rasitukseen viedä öiset säryt pelottaa ukkoo osalt kelottaa. Tavutuksii sovittelee vaistonvarast lovittelee paljost määräst purkeaa -jonkunmielest,- Surkeaa! Itselleni yksin laitan pullistutan värssyil aitan hyötylääket eittämät -inhonsoppaa keittämät. Autotonna, nykyajas ehdoitta on lähdöt hajas kotinurkil jatkusti -ihmekö, et vatkusti. Uudenhaust, tuost ei lakkaa nivaskoiksi plarei pakkaa olema näin määrännyt äijän intoon käärännyt. Juoni toki enemp puuttuu -rutisevan kuivaks muuttuu en voi auttaa asias tällaisii nyt rasias. Oi' mit oiskaan hienot tunnot pitsitellyt, tavuinkunnot uusii uksii avaisi seminaareis ravaisi.
Pentti Pohjola 20040716 (20040716) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu