Tyytymätön olons pilaa harmahia tielleen hilaa yleens orvon varjolla seuraa vaik sit tarjolla. Ei ne musta yhtään piittaa laisillensa ilost viittaa otatuttaat omia kanssakäynnin somia. Näinhän toki kuuluu toimii mansikkansa haltuunpoimii läpänviskoo muotia juorujakin ruotia. Ken ei löydä varmuuttansa pidelköhön harmuuttansa itkeköhön iltansa pirstaloikoon siltansa. Lähekkäin ain, ilo, murhe nauruntyrske, surunpurhe kämmenväli riittänee ääripäät, ne liittänee. Iloo kaikki kahmuaisi riemurinteil lahmuaisi ei vaan kaikil anneta sylkköseensä kanneta.
Aika kulkee kulkuansa vanhuksille tuosta ansa rivist poies nypätään suunnitelmans rypätään. Luonnonlainhan täytyy toimii hontturammat rivist poimii nuorempiikin revästään syömäst huomes evästään. Pidetään noit, taka-alal ilommasta ollen halal silloin kun tuo käsky käy ykskään enää eihän näy. Matkanpituut tietämättä onkin funtsoot sietämättä jostakin meit ohjataan loppuinlopuks pohjataan. Kesähän nyt lämmöl hellii yli kahdetkympit tellii sateitakin riputtaa arkeens immeet tiputtaa. Joustomieltä pitäis löytää ettei terävihin töytää valo antaa voimia hyötyisemmäst toimia.
Vanhana näin erakoituu lähtemisist joten voituu kotona on parasta eikä ilolt varasta. Tällaiseksi muokkaantunut nollatilaan luokkaantunut saamat suksii liikkeelle köppänöitään kiikkeelle. Ei ois edes juttukamui harvemmashan näitä ramui ohemmasta toljottais tuppisuuna moljottais. Aiemmin kun, hanurremmeis soittopuolta pitäin temmeis ongelma väh vähempi funtsoopuoli nähempi. Koitan väistää, ihmissuljui nuorestsaakka, ohihuljui tuollaiseen ei eväitä rennosti jot leväitä. Puheenpuute nurjii mieltä sivuunnuttaa lisää tieltä onneks yhä jalkeilla ettei aivot kalkeilla.
Aina ei voi onnistua priimalaadust ponnistua vaikka kuinka yrittää maalinsuuntaan pyrittää. Tulee niitä, kuopankohtii joist ei sorju, läikynhohtii sumupilvii edessä vananpuutet vedessä. Riimiproomu pollarissa löysäyksii hollarissa edellyttäis taukoja pidätyttään laukoja. Sellaiselta tuntuu juuri innoitus ei yhtäänsuuri kuitenkin täs tuhruaa yhtä samaa nuhruaa. Virolahti-viikko menol ukko noista täysin tenol liian vanha jaksamaan huntteroinneil raksamaan. Kotosalla kuukutellen tämänmoisii luukutellen ympäristön hiljassa nyppylöistä, siljassa.
Pentti Pohjola 20040710 (20040710) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu