Veli maalaa riihenkattoo ruostetta kun siihen pattoo meikä ei mee lähelle korkeenpelost, nähelle. Hävettää, kun hommist luistaa ikäns sitten avuks muistaa kamu rutost nuorempi olennaltaan suorempi. Mulla miinust, ysi vuotta vähän ainkin, jarruntuotta kasikympit käsillä lupsahteista pläsillä. Sitä kyllä turha itkee nuhjansa vois pakos kitkee viimeiset jos piipussa yhä, hommaanriipussa. Tänään nyt on vainkin tätä eikä huilaamatta jätä vinttikeikku päivittäin imurinkin varres, näin. Ruohonkatkoo harrastaen pelin syliins tarrastaen ukkopahan puuhasteet enimpinä luuhasteet.
Ihminen jos luottons hukkaa sivuraiteellehan pukkaa rumia ehk räimäsee -oviikiinni läimäsee. Tuosta ei oo uloskäyntii iloisella naamal näyntii alkaa väistää joukkoja harvennella poukkoja. Sakissakin, tuppisuuna -entisestään, lähes muuna hiljaisuus voi haavoittaa puseralust raavoittaa. Virheit tietty, itsekulla kukkurammin ehkpä mulla aransortin tunnuksin painavammin punnuksin. Jos ei löydy aihet nauraa sehän juuri harminkauraa luontevuus siin hukassa tyhjänpäivä kukassa. Riimeis mielis selitellä ettei ole luontaist tellä vapaammasthan menisi jos ei henki tenisi.
Lähde en nyt mihkään töihin rensseleitä laita vöihin sen on aika ohitse -joutosuunta kohitse. Ikä pyssää raskaat hommat esilraivaa, väsynkommat nyt ei jaksa, jatkua tuntimääräin vatkua. Onhan siin tuo, nolopuoli muual kuormii eneks huoli aiemmin väh tuurasin teonseinää muurasin. Vähävähält lipsui ote harrasteitten ääreen mote nyt se tärkein riskaus päivittäinen viskaus. Joku luulee, ain näin laiska äijävähä, hommis haiska itsemielest yritin täyteen tehoon pyritin. Kanneltihin viljasäkit täytettihin heinähäkit sontakuormat pellolle vilkaisui ei kellolle.
Pentti Pohjola 20040709 (20040709) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu