Riimit orvol, portti uuteen heräämisen tilaisuuteen purkaa paineit rinnasta sekundaisen hinnasta. Ei oo runon nättii juoksuu kukkatarhain, huumantuoksuu missä sielu auvoilis jalatmaasta sauvoilis. Muusaakaan ei värssyil tapaa ainakaan, ken oisi vapaa nirvanaan mi nostattais tyhjänpäiväl kostattais. Ukko-hutuu vuottenpaljost eikä päässe kallaal aljost röpiköinti tuttua vailla, luoksekuttua. Iloo tuottaa aattelukset sinne reittää monet ukset kahvoihins kun tartutaan pientä saantii vartutaan. On noit mappei täytteisinä laiskast eros, näytteisinä muutahan ei tarvita juuremmin näil sarvita
Useis kokee kohdal kieltoi rajaamassa juttuinsietoi äärestviereen esteitä kimpuroimas kesteitä. Moottorpyörän kortti hyllyl jäähyväiset, metkanmyllyl tohtor ajon esteli vaivoin raivon kesteli. Ihmissuhteis yhtä mutkast orpon selveil, innonkutkast hölmöläiseks luulivat moitteisist kun kuulivat. Yritinhän tehdä töitä viimenpäälle surrail vöitä jaksamisen lopuille näppins antoi hopuille. Riittänyt ei, yleismieles useekohta jatkust pieles kaverhaun saralla ikäin olin varalla. Tarkemmin en kerro noista selitteet ei vaivaa poista rinnanseutuun sovittaa lukkoisena, ovittaa.
Totuudessa mielii pysyy antaa nöyryydelle sysyy valhe viertäis vinohon kieroi pölkkyi pinohon. Eihän ain kyl jetist mallaa sivuraiteellekin kallaa rinta torui lähettää omuut ei saa tähettää. Ahkeruudest olis hyötyy tuol sais lotkouden lyötyy rattaat pitäis rapinaa vähentelis napinaa. Silmät auki siristellen nälkävyötään kiristellen olontotuus paljastuu ehkpä seikka moni muu. Yksinolo sureksuttaa puutepulmat nureksuttaa toisin täytynt toimia iloo haltuuns poimia. Miten siin ois onnistuttu nollast lähes ponnistuttu väistöntarve eneni syteen haaveet meneni.
Tänään pelkkä, joutojannu viilenneenä liikaa pannu sielunsirkee vähennyt nollamalli lähennyt. Hanuria joskus käplii polkanpätkii esil räplii nurmee lyhyyks surruuttaa mopol kaupoil hurruuttaa. Kaikkee tätä, minimitas höyhenistä, pehmu vitas jolla itsee kurittaa tuleviaan urittaa. Naukumammanpoikii ollaan saamatointa tihkuu jollaan elonmeren pinnalla ulosjoudun hinnalla. Lehteinluku, tärkee toimi -ruutulootast, sieltä poimi netistäkin kurkistaa taask jok toistaan surkistaa. Ei tuu maailmahan rauha yhä lerppaa, sodankauha verta, tuskaa, tarjoten inhimillist varjoten.
Pentti Pohjola 20040707 (20040707) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu