20040707 Tylsäntorjua


20040707 Muusaakaan ei...

Riimit orvol, portti uuteen
heräämisen tilaisuuteen
purkaa paineit rinnasta
sekundaisen hinnasta.
Ei oo runon nättii juoksuu
kukkatarhain, huumantuoksuu
missä sielu auvoilis
jalatmaasta sauvoilis.

Muusaakaan ei värssyil tapaa
ainakaan, ken oisi vapaa
nirvanaan mi nostattais
tyhjänpäiväl kostattais.
Ukko-hutuu vuottenpaljost
eikä päässe kallaal aljost
röpiköinti tuttua
vailla, luoksekuttua.

Iloo tuottaa aattelukset
sinne reittää monet ukset
kahvoihins kun tartutaan
pientä saantii vartutaan.
On noit mappei täytteisinä
laiskast eros, näytteisinä
muutahan ei tarvita
juuremmin näil sarvita


20040707 Yritinhän tehdä...

Useis kokee kohdal kieltoi
rajaamassa juttuinsietoi
äärestviereen esteitä
kimpuroimas kesteitä.
Moottorpyörän kortti hyllyl
jäähyväiset, metkanmyllyl
tohtor ajon esteli
vaivoin raivon kesteli.

Ihmissuhteis yhtä mutkast
orpon selveil, innonkutkast
hölmöläiseks luulivat
moitteisist kun kuulivat.
Yritinhän tehdä töitä
viimenpäälle surrail vöitä
jaksamisen lopuille
näppins antoi hopuille.

Riittänyt ei, yleismieles
useekohta jatkust pieles
kaverhaun saralla
ikäin olin varalla.
Tarkemmin en kerro noista
selitteet ei vaivaa poista
rinnanseutuun sovittaa
lukkoisena, ovittaa.


20040707 Silmät auki...

Totuudessa mielii pysyy
antaa nöyryydelle sysyy
valhe viertäis vinohon
kieroi pölkkyi pinohon.
Eihän ain kyl jetist mallaa
sivuraiteellekin kallaa
rinta torui lähettää
omuut ei saa tähettää.

Ahkeruudest olis hyötyy
tuol sais lotkouden lyötyy
rattaat pitäis rapinaa
vähentelis napinaa.
Silmät auki siristellen
nälkävyötään kiristellen
olontotuus paljastuu
ehkpä seikka moni muu.

Yksinolo sureksuttaa
puutepulmat nureksuttaa
toisin täytynt toimia
iloo haltuuns poimia.
Miten siin ois onnistuttu
nollast lähes ponnistuttu
väistöntarve eneni
syteen haaveet meneni.


20040707 Kaikkee tätä...

Tänään pelkkä, joutojannu
viilenneenä liikaa pannu
sielunsirkee vähennyt
nollamalli lähennyt.
Hanuria joskus käplii
polkanpätkii esil räplii
nurmee lyhyyks surruuttaa
mopol kaupoil hurruuttaa.

Kaikkee tätä, minimitas
höyhenistä, pehmu vitas
jolla itsee kurittaa
tuleviaan urittaa.
Naukumammanpoikii ollaan
saamatointa tihkuu jollaan
elonmeren pinnalla
ulosjoudun hinnalla.

Lehteinluku, tärkee toimi
-ruutulootast, sieltä poimi
netistäkin kurkistaa
taask jok toistaan surkistaa.
Ei tuu maailmahan rauha
yhä lerppaa, sodankauha
verta, tuskaa, tarjoten
inhimillist varjoten.


Pentti Pohjola 20040707 (20040707) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu