Töitä mäkin ennen paiskin kiukuttelul kyllä raiskin vyötämyöten hangessa nurilleenkin vangessa. Lannanlemppoo mehut imi lähes niin, et silmät pimi traktorkärryi täyttäissä aherteelta näyttäissä. Viikatteella, lakoviljaa koneet oli syrjäs hiljaa varsivoimal heiluttiin eväin puhtii reiluttiin. Metsätöissä, kalvas kaver iltasella maistui laver navethommat toimittu maidot jäähtyyn poimittu. Ol siis työtä, oli soittoo käytännöist ei, tipanloittoo siinä joutui jaksamaan elintilast maksamaan. Rahanpuute aina vaivas mistä veroin hilkut raivas oltiin onneks nuorempii lähdöiltämme suorempii.
Silloin kun on toiset työssä apeutta, joudol vyössä miksi hommist hellitin kintaat naulaan tellitin. Oisko ollut ihan pakko protestinak hieman lakko akattomast olosta tilanteesta nolosta. Ohestmulkoo, alustsaakka itsemieles äijäl raakka koulu täysi tymäys älynpuutteen rymäys. Lukuhaluu, tipanvertaa noin ei ymmärrystään kertaa ulkosal vaan leikittiin joutenpäiten veikittiin. Nyt ois toinen mieli kyllä häviöö ei korjaan yllä valommast jos toiminut saldot ehyiks poiminut. Lievennyst sai harrasteista oman pollan varrasteista enemp se kuin lorvia pyöräil joten sorvia.
Vanhuus tuopi monii huolii näyttäin elon varjopuolii kunnonlaskun muodossa aktivuuden suodossa. Ettei jaksa reuhtoo työssä sinnitellä hereil yössä lamatauti niskassa tunkiol läh viskassa. Itsemääreitähän nämä kokemana, et on rämä nuorempia kadehtii häpeet henkeen ladehtii. Sivust seuraa kaikkee tekoo omat olot, nehän lekoo hermostuisi pelkästi enemp lisis telkästi. Ketkä puuhii, rintapystys heillä välkkää äynystys anneta ei periksi suoltoa vaan keriksi. Niinpä niin, on homma tätä laitapuoltkaan kylmäks jätä riemuisiskin remeltää toistenjalkoin ettei jää.
Mistä löytäis ilonvalon kunnostaisi hengentalon se kun ollut hukassa rikkaroidut kukassa. Lompsittu on, laput silmil -alivaloo tullut filmil siitä henki huoltunut parhaalt esilt puoltunut. Koulunkäynnit ihan syteen järki se ai alkant kyteen tyhmäks älyns merkkasi häpeenpytyst lerkkasi. Niissähousuis vaikeet vitoo edisteel ei antant pitoo usko alkoi kuihtua rempseys se luihtua. Touhunsäkki lituskainen innostu väh tuosta nainen yksin saatu huntata neuvoi muualt luntata. Seuranpuute, ikiaikain onttoutta meno kaikain hyviäkin otteita jot ei ehkpä sotteita.
Pentti Pohjola 20040707 (20040707) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu