20040705 Tätä kait tänään

Riimejä kun rustaan milloin
tuossatilas juuri silloin
enkä muulloin aattele
itsee polul saattele.
Kynä käteen, ensitavut
pian näkyy sektorhavut
ei oo levee lananta
-yltöpäinen, hananta.

Jaksamatta töitä painaa
aatoskasast, sieltä lainaa
eloon, valonväreitä
tuoreentamaan päreitä.
Hiljaisuudest, liika taakka
yhteiseduist kimpus raakka
näit ei faktoi muuteta
tinaamalla uuteta.

Onnellistkin kuikoil elos
ripunverran, herranpelos
tyhmyyttäns väh sättien
miinust reppuuns mättien.
Kasikymppi ukko olen
raiteillani horjuin polen
ansioo ei hitua
-myöskään suurta kitua.

Suusta tulee tylsää puhet
aiheuttaa jälkeen nuhet
intteristkin huomaa sen
älypää mä ole en.
Vaikeutta joukkopelis
niuhakkuutta menokelis
ohemmalle ohjannut
loskootti jop pohjannut.

Itsekkyys ei aina ruoris
kommenteis oon jopa suoris
mölähytän aikeeni
hönkäämällä vaikeeni.
Pistelyistä äkist suutun
känkkäränkäks helpost muutun
rauha kun taas palailee
metkuus äijää halailee.

Arkuuttani, vastuut paos
siellä tanner täysin haos
kylvämättä kivikkoon
pehmeilyitten rivikkoon.
Jurrakko täs ukkoisena
moni linja tukkoisena
anteekspyydän mäiskeitä
hallinnottoi räiskeitä.

Pentti Pohjola 20040705 (20040705) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu