20040704 Pikkasen pakkia edellisestä

Mitä talon tunkast heitin
nyreenalle pienest peitin
ei siin kireest roimittu
tosiharmaast loimittu
Päivittäin näit värssyi laitan
orpuuttani samal taitan
yhdeskohdas eläjä
nauru ain ei heläjä.

Sisaruksein mulle ilo
joilta ei tuu ikun pilo
heti haaston oikasen
kiitokseni moikasen.
Lärvistäin oon joskus paha
se ei merkkaa, loppuis raha
toki sit ain niukasti
köyhyys liiveis tiukasti.

Yksinolo nääntää mieltä
horjuttelee sivuun tieltä
vuottentuomaa repussa
alakuloo hepussa.
Mukavaa, et pystyy liikkuun
nukkavieruis lähdöis kiikkuun
vinttitilois vipeltää
askelpätkää ripeltää.

Entäpä kun kynä käteen
alenteises henges päteen
vanhan äijän voimilla
tinnitusten soimilla.
Aatosjoudost enpä tykkää
murheenpötköö, itsest lykkää
jotain tarvii värkätä
kuvitteisist närkätä.

Tuumiskellen, mitämilloin
erikoisest juuri illoin
ohjelmoistuu aatteleen
pientä paprul saatteleen.
Rumia ei tahtois joukkoon
niittenkautta vaikka poukkoon
hetkessä taas myötälees
kaikkee kivaa snaijaa ees.

Näkyvil en täältä mieli
olkohonkin kimpus pieli
hulinoist vaan hermostuu
ärräpäitä syytää suu.
Ilonaiheit leventelen
tuskastusta keventelen
näin on vuosii toimittu
riimei säkist poimittu.

Pentti Pohjola 20040704 (20040704) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu