Arkimielel, omis nurkis tipastkaan ei turuil kurkis raskaansortin soutua -etanaista joutua. Minne jäivät taidoneväät nyt vaan niukkojasi leväät eihän näillä pärjätä huoment sorjaks värjätä. Pitäisk kysyy joiltain myöntöö uskook tulevien työntöön rukkasetko naulahan -kipinätönt taulahan. Tarvii olla, etuviistos viikatetta käyttäin liistos noin se laiho katkeaa ongelmat ne ratkeaa. Jukitellaan, milloin kukin varailemme siihen hukin hölmölt näyttää etempää tyhjä pelkäst kännyyn jää. Soljuttaisiin joukonjatkoks mitä sit nyt hommaa katkoks ruojuu eteen sysäten olonharmei nysäten.
Riimit mulle päiväkirja tok ei annilt vähää sirja parempaan ei ylletä korkeist rimoist pylletä. Mataloita miettelyitä hakien jop, tekosyitä että iltaan ehditään anneillamme lehditään. Onneetuovaa oivallusta milloinkaan ei esi musta vaikka siltä näyttäisi sieluu anti täyttäisi. Nöyryyskään ei poissa kuvist totisuus myös mallaa huvist parempien puutteessa arkistensa juutteessa. Kesäs lorrail sateenpaljot pöntöt täynnä, vedenhaljost tänään polla lämmitti hikoiluinkin kämmitti. Vanha miehen mieli muuttuu useasti turhiin juuttuu innostus sä, kerkeä -väistämästä herkeä.
Omuus kellä hapuilevaa vähemmästi kapuilevaa joku jos viel toruilee estoo soppaan noruilee. Miks ei minun mieltä kuulla -puutaheinää, tarvi luulla saattaa siru itua keskel vähäinkitua. Yhteisyys viel menois vallal -diktatuuriin, ettei kallal sovitteluun pyritään -eten juur kun tyritään. Anteekspyynnöt kivenalla löysäelyn, siinä malla ilkeä ei polvistuu olkoon keino joku muu. Tuollaisia lähes ollaan itseäin täs ainkin mollaan uskalla ei hommia purkaella pommia. Sanat tarttuu kurkunseutuun naristen vast irtoo reutuun ei tuu kesää sillailla -hommii höpöiks villailla.
Ruoho kasvaa hurjast kesäl niinkuin oisi, saantoinpesäl viikottain saa päristää -rumpukalvoi täristää. Eihän tuossa mitään olis innokkaastkin heinää kolis tyytyä jos seuraisi -vastaisuus ei teuraisi. Jonkunmielest saisi venyy ruohosta ei tulis enyy niittokoneel pätkäisi kerrankesäs lätkäisi. Onhan sekin tietyst kanta näkyvillä meillä ranta hopeainen liikkuilee aallonpoika kiikkuilee. Yleistä on, nurmennuoho tasapitkäks, laittuu ruoho siistimmälle säätöjä korrettumil häätöjä. Ihmiset on erilaisii ukkopuolii, sekä naisii toiveisensa ristissä kimppamieli mistissä.
Arvostus on monel tiukas -ettei sanois, hyvinniukas puheen olles määristä rivakkuuden hääristä. Keveest heittäät, tuo ei osaa -täyttää edes, vähäinposaa saati sitten enemmist -älymmistä, - menemmist. Yks kun viskoo ensin nuhteet laumoittuvat pian huhteet -noinko juttu todella -ihmisparka podella. Entisest vaik lampsuteltais kyhäämyksis kampsuteltais otetaank ees huomioon -sorrutaanko tuomioon. Leikkimielel sanoi heitän viittolukset todelt peitän monel lailla aatellen tavui jonoon saatellen. Siemenii näis, moneensuuntaan turha lähtee linjaa muuntaan olemas kun olemme rattaallamme polemme.
Pentti Pohjola 20040703 (20040703) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu