Sättimällä omii tekoi alentelee hyödynkekoi todentotta, uskokaa näin ei riitost iloo jaa. Täytyis muistaa ryhdistyä henkisesti yhdistyä olla toisil apuna silt ei minään kapuna. Jokaisella aikaa riittää myönteisyyttä, föliinliittää innol kipuin mäelleen vatupassil näelleen. Ei saa surra, päreet palaa kestohenkee sieluunvalaa minuakin tarvitaan haittoja kun harvitaan. Pisteet tänään ehkpä piilos silti talteisessa siilos rojuin alta löydetään aikanansa, pöydetään. Kaikista jää jälkeen nimi tuot ei nykyaika pimi mittoi voidaan tarkistaa eikä kaadu siitä maa.
Piiska heiluu päänipäällä surkehia ollaan täällä itseinto vähissä haaksirikko nähissä. Orpous täs taluttelee aikeet nollaan valuttelee kun joh pitäis entyä ostoksil vaik mentyä. Jarrut kirskuu, nollaa hyvän ylikorkeel laittaa jyvän hitsin konstist kulkea leipäläpens sulkea. Tarkoita en, möläyksil vastakarvan pöläyksil antakaa mul anteeksi eikä reppuun kanteeksi. Vuosikymmenii jo tätä useellakin luiuist hätä kuinka korjuun suoritan itset synneilt kuoritan. Ellei ole miehes mieltä ojahan siin horjuu tieltä yritteisyys unehtuu häpeest niska punehtuu.
Minulla on haitta, vika suuttuis tulee suusta lika enkä pysty ohjaamaan järkevyyteen pohjaamaan. Se on huti, este, häpee laittaa etsiin, nurkanläpee umpiolos tuijailee kuvitteillaan puijailee. Ystävät ei moista kärsi läheisetkään, nyreist järsi onneton oon takia perumieli sakia. Itseinhos räpistellen harrasteissa käpistellen pyrkii taudin voittamaan tantaluksens loittamaan. Näin ei jaksa joukois olla rintalastast purkee molla tulis ylhäält tietoa kahlitsemaan sietoa. Pahatuuli nurkal kyttää lähtemiset alkuuns lyttää voisko tällain oppia -ilommasta koppia?
Pentti Pohjola 20040701 (20040701) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu