Itseä yrittää pidellä pinnal elämänmerellä seilates riippumat vähääkään, minlaisel hinnal omaansa onnea peilates. Senverran tärkeä kullakin osa tiukoilla näpeillä tartuttu lihavansorttiseks pulleisi posa naperost vanhaks jo vartuttu. Punnukset erit on jokaisel meillä tuosta on tarpeetont tuhista avara sektori olemanteillä voitaisiin täysillä suhista. Rohkea ainoosti ryystävi rokkaa älymmil mikä on keitetty hiotunsorttisest eduista pokkaa noinhan se arpa lie heitetty. Vähiensvarassa lullineil tuolla ilojensäkkii ei avata hetpä ei saanekaan kullaista vuolla onneaan edessä havata. Monilla sapluunoil, päivämme punot edelteinmukaisest jaettu olipa aiheina, riimit tai runot kurjista erohon haettu.
Kukaan ei omuuttaan tietoisest rampaa vaikka noist huolista valittaa enimmän osan silt sukaisest kampaa hämymmäs rimojaan alittaa. Mokia tullut on jokaisen tielle rensselit selkään jos laitettu ohjailunneuvojaks hypännyt mielle järkisenkirkkaus vaitettu. Nousua, laskua, tasaisenpätkää sekana vyyhtinä viskattu kehnoimmil ettäpä hengessä hätkää selkeempään näköön jos kiskattu. Alkuiset asenteet oikeissa uris lapsena polul kun laitettu vahvempitahtoisel hoituneet kuris hölmöilyt elkeinä taitettu. Pakkia tehdyille ole ei edes siitä siis turha on itkeä uitettais olentaa kelpojenvedes roituja tarvis ei kitkeä. Velttoudensyntiin jos lankeaa tuohon mistäpä löytyisi apuja omaahan töhryyttään uppoaa suohon tuloksen, raiskeita papuja.
Ainahan pyritään huomisenhyvään kiusat ei yhtäkään ilosta jemptihin meininkiin, kymppiä jyvään nauttimaan elämän silosta. Toki on haaveilla hatarat pohjat ihan jos järjellä aattelee lähes kuin vieraissa käsissä ohjat onnea ruttuseks saattelee. Yrittää täytyy, vaik homeisil eväil vuosienkantamat niskassa haltuunsa saatuja reilusti leväil kankkua, kauemmas viskassa. Maaten ei kissalle hiiriä suuhun entisin päivinkään viskottu se pitää takoa, kupooliluuhun yriteinnoin vast riskottu. Paljon kun ikiä harteille mättyy olema osottaa miinusta keveemmäl asenteel jonosta jättyy litteempii siivuja tiinusta. Elämän ihme ei selviä meille jotka ei urkanneet perhettä väkiste jouduttiin sekundateille hoksaamaan mikä on erhettä.
Mielimäl toimia elossa hyvin keinoja enää vaan tarvitaan suomujen alta juur paljastuu syvin itseistä hamuntaa harvitaan. Asennemuutos on nimenä tuolla mikä ei sydäntä koveta omihin taskuihin hidust ei vuolla kenenkään selknahkaa loveta. Yhteiseenpyrintä parhaasti mallaa sillä kel omaa ei perhettä leveillen jos aina ikänsä rallaa tulokset taatusti erhettä. Hukattui mahdoton takaisin saada päämäärät karistuu kupeista äläpä toisii siis tietoisest maada vireennyt ilojen upeista. Kelvostkin suunnattu esteisiin taittuu missä ei henki se heräjä roskienkasoihin vahingos laittuu ummes jos myötöjen veräjä. Etsitään portteja, auringon nousta leppeäl mielellä lähtien sutjasti kiristäin näpeissä jousta päivin, myös tuikkeessa tähtien.
Kaikki me voisimme oppaina olla siellä mis asustaa rentuudenholla vähimäl omia pakkoja mitkä juur tuottavat sakkoja. Annettais aikaamme, ystävämieles utelunsorttista pulputen kielest ilo, kun toisemme tavattiin sanaisten hanaset avattiin. Orpona sulkeutuu monetkin luukut tilalle tulevat, kadut ja kuukut raakki on menojen raiteilla huojuen enimmin vaiteilla. Sanoja olisi, torilla myydä yksikään ikun ei sellaista pyydä vähpuheen tiedostost hukkaavat ilommil päivänsä nukkaavat. Omissaannyhjäävä, saapi siel olla turpois vaik tyhjistä palloksi polla eristetuskia kärsien homeista evästään järsien. Näinpä se suojaus väärinpäin toimii roskii vaan reppuunsa pelkästi poimii hukaten onnensa aiheita lisäten plakkariins kaiheita.
Pentti Pohjola 20040629 (20040629) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu