Kyllä tulee huonoks vuosis ennenkään ei kummas kuosis nyt siis lähes nollilla vatpasmesta hollilla. Askellusta vinttitilois siinkin todellisis hilois raajat tuntuu pölkyltä huntterointi kölkyltä. Varmaan kohta jarrut lukkoo tutisuttaa ikä ukkoo eikä sille mitään voi hiljankellot kun ne soi. Iloinen oon, tännepäästyy julmilt haitoilt, näkis säästyy tuleva kyl verhoissa liiemmin ei terhoissa. Ylempäähän ruotel värvää se juur tärkee, its ei tärvää antain tunnon kipittää nöyränkupist lipittää. Huolet tietyst tutuimmiksi sektorit ne rutuimmiksi ollaanpahan otoissa elämämme lotoissa.
Tietysti tahtoisi kehitteenpyörään hullua huilata hukassa innolla asettuin jatkuvanhyörään edelteinnuppuset kukassa. Mitenpä milloinkin uistimet veteen heittäen paattinsa laidalta juur että suunnalta löytäisi reteen valumat tieltänsä kaidalta. Uusia aatteita, ahmimal osais hyrskyisten myrskyjä pelätä kaikkea kaunista innolla hosais tuolloin ei miki se selätä. Loppujenlopuksi juttu on klaari ruumenii kuopasee kopasta ikäisiltvuosilta pappara vaari tapaamat ilojens opasta. Nyt on vain hengissäpysyntä tärkee myöntelynlippua heiluttaa tyhjyydentunnossa kuplansa särkee alisteolo vast reiluttaa. Väärin on menneinä monetkin mutkat nuijuitui vaistojen valinnat pakko ol talloa jalkoihins kutkat unohtain ilojen halinnat.
Jokainen ihminen rajansa kohtaa erehteensorttistkin sujuttaa kuitenkin pääpiirtein perille johtaa lankaa kun neulaansa ujuttaa, Suuria myrskyjä harvemmin eessä tuosta vois osaansa kiitellä pikkuisilt kärhämilt posket siin veessä arkensaharmuuteen liitellä. Nyt täällä oleillaan keskellä kesää runsaasti asteita tarjolla kehrä se yllämme mallailee pesää valintaehtons kyl varjolla. Juhannus juuri se ohitse valuu tulevis vietetään arkea pitkä on aika, mist uudestipaluu koordnaatti simmoseen karkea. Ihminen tiedä ei tulevist yhtään siinä on juuri se kevennys urkkomist pitäilee pakasta nyhtää murheet ja ilojen levennys. Riittämänmääriä entrail ei taitais vaikkapa vääntyisi villiksi yllätentuleva haaveita kaitais saldojensisällöt milliksi.
Saattavat miettiä, hukassa ukko puuhat ne nollille kääntyneet ainahan sillä ol järjessä tukko umpeensa yritteet vääntyneet. Jotenkin kuitenkin elossa ollaan ruuhi ehk partaista päästynyt alussasaaduilla juurikin hollaan kummemmilt kuppereilt säästynyt. Ei ollut elämä ruusuillatanssii senkin voi tässä jo myönnellä vähemmän ilojeneseistä lanssii nurjiikin kelkas pit työnnellä. Hiljalleen huojutaan elomme iltaan useita ovii jäi avaamat tuoretta siltikin riimiensiltaan parhaita esejään havaamat. Onnekshan tällaista voitanee sanoo yhä kun koipi se liikahtaa nöyrästi jatkoa moiselle anoo kankku et huomiseen kiikahtaa. Yksinäänolo on nuijinut toiveet lähtemä kadonnut kuvasta pitämänpakosta saatuna loiveet harvemmin etäällä tuvasta.
Pentti Pohjola 20040628 (20040628) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu