Kahdestkympist yli asteet sisällä ei vielä vasteet pitkään jos noit jatkuilee ukkorukkaa vatkuilee. Tupaukon tamineissa hikevääkin, pihaheissa istuin koemielessä sää ei hituu pielessä. Äijä tässä, niukkaliikku tuolloinkin siin kohde kiikku merenvälkkyy halaten pätkittäisest palaten. Näin se menee ohi suvi -lämpöpassel, - joka huvi ääriolot ärsyttää väsymän vain tunne jää. Pitäis kiittää elonanneist ilmaiseksi luoksekanneist ei sais surra vähiä -muitkin, joil ei lähiä. Elämä on oppimista tarjottujen koppimista juurkin nöyräl mielellä kiitossanoi kielellä.
Hiljaista on vanhan elo jussinpäivän seudussa rojollansa koko kelo tuntein eelleenreudussa. Veli krillas hyvät herkut uusii pottui kypsytti laadulle vois sanoo terkut extrast ihan hypsytti. Peliäkin polvel nostin illal jossain tamppusi köppäkouraisuudel kostin solmut selväks lamppusi. Eskon sekä Leksan kanssa musiikkia mallattiin sointuvalta tuntui tanssa vedenäärel rallattiin. Nyt on lähes kaikil vapaa hetki hivest hengähtää tiirailla vaik omaans napaa kohtapaukkaans lengähtää. Rauhemmasti, entistyylil ylipäätään aateltiin langettu ei touhunkyylil järjel oloo saateltiin.
Juhannus on, lippu salos koivut porraspielissä hiljaista nyt vanhas talos täydentuntuu mielissä. Aattoilta hyvin nätti kokko aluks savutti lähitaloil töhkää mätti ärseit varmaan tavutti. Sateenmärist, risuist, puista kökkerö ol kyhätty eihän aluks hyvinluista ajankans vast, nyhätty. Peleist saatiin rumpsutukset kolmen kamun kehtoolla valssein, polkkain, humpsutukset merenrannal ehtoolla. Tiedä häntä, viimek kerta soitto ukolt narisee ihaillut oon aina merta harmit katsois karisee. Vuosii tässä iso pinkka elonreppuun mätetty kuvitteista, harteil rinkka suuret toiveet jätetty.
Juhannusaatto ol nättiä ilmaa sateittenvälis juur passelist tänään jo hitusen suttua filmaa ei silti kummemmin hasselist. Laiskasti lippu nyt salossa liehuu tuuli läh käyneenä nukkumaan monil ehk pohmelo pollassa riehuu jäivät jos yöllä he kukkumaan. Soittamishommiksi myöskin taas meni rutiinivaihteella ajaen muutamis kipaleis kompura teni ensteistä luistoa rajaen. Pelii kun retuutti laukussaan ylös muisteli vetreempii aikoja ei ollut keinoista liiemmin hylös vaikkei noit tehtykään taikoja. Remmeistä olal ois kulkenut soitin tuhannenkertaisest keveemmin siltikin mukavanhaluni voitin yleenskään oltu ei leveemmin. Eskon ja Leksan kans inkraus sujui jotenkin tutulla tavalla valssit ja polkat ne ilmoille ujui hereilläoloisel havalla.
Pentti Pohjola 20040627 (20040627) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu