Annettu kun elinvuosii niistä pitää kiitellä ettei ole enää kuosii muistoi toisiins liitellä. Nykyhetkes silmä avoin ympäristöö tiirata kulkusuonel kaikintavoin hissuksensa liirata. Vähiksi jäi omat annit pelkäst vuosii mätätti helpeitä vaan, arvokannit taidonkello jätätti. Linjaa ei voi enää muuttaa junttilaan kun jouduttu hitsattuihin olon luuttaa ojanpohjil souduttu. Hätäk tässä, - antaa mennä värttänät vaik väpättää bumerangi ei se lennä omatunto räpättää. Tyhjänpäivää taluteltu aamuin illoin narussa leiliämme valuteltu vastuisia karussa.
Ellei ois uskallust esille tulla vieläkin ahtaampaa mieles ois mulla riimejä nykyisin räppäilen kuvitesointuja näppäilen. Luulis et sallitte ukolle huvin pakerran päivääni puisevin kuvin osoitteit jutuil en aseta -toraisel mielelkään laseta. Joistakin kiusaavist, nupista lauon leipäistä läpeekin hiukasti auon senhetken siivillä suristan totuutta tiukasti puristan. Moni ei tykkää mun happamast naamast syntymälahjana omaksi saamast joillekin nättiyt lykyttää olemaa onnehen pykyttää. Kiitoksen kohdallain ehdoitta muistan tärkeistä tehtävist siltikin luistan edelteet enempiin puuttuvat yliseks rasitteeks muuttuvat. Nyt tässä täytelty joutoista aikaa varttuen samalla oloihin taikaa lippua heiluttain salossa mieli et, myötäisenpalossa.
Juhannus tulee ja paremmat ilmat ennustees sellailla todettu lähviikkoin olleina kosteista filmat holotnanvärjöistä podettu. Sisälkin palelee, sääriä, jalkoi klapei kun uuniin ei mätetä tietysti riittäisi katokses halkoi näinkään ei perinteit jätetä. Rannalla aatillan haitarinnäplöö koktulen loimussa läimitty ukkona tietyst jo kömpelöö räplöö yhä silt rutiinil päivitty. Muu sitten jäänytkin ottamat orrelt vanhana vähänä vääntyillen ei kyllä tuntuile syyttelynsorrelt hommahan iltaansa kääntyillen. Kymmenet vuodet ne taakkana niskas soreus niukkakin kadonnut hitaasti hotua vintillä viskas esteitä elämä ladonnut. Toiveittentakkii en harteilta heitä lääkettä riimeily tarjoaa pölhöikään lauseita vähimmäst peitä ukkoisuus enemmilt varjoaa.
Kukapa säästyisi elämänlaineilt ilman et hintoja maksaisi yleensä kaikilta rassaavilt paineilt riemul vaan kuitannat taksaisi. Purtilo saattaisi kääntyä kallel tulokset tyhjetä nollille niinkin, et muistot vaan ainoina tallel -siirtymänkaatoa mollille. Arkisuus yleensä raameja laittaa ottamal huomesta tiloja välttävänsorttinen ehkpä viel maittaa nahistain pahasti hiloja. Sielus voi syntyä totiset myrskyt roinien räppänät aukoina osattais hiiessä etääntää tyrskyt älläten kohtpaikat taukoina. Noluus jos riepottaa päivittäin miestä ei siinä heippoja hurrailla tuntuma katoaa lähespä tiestä vyyhtäin ei saantoja surrailla. Ystävät tuolloin ois tärkeitä juuri ilo jos lähtenyt lätkimään siten kait ylittyis kohtuusti muuri pääsisi parhaita kätkimään.
Pentti Pohjola 20040624 (20040624) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu